Lähes lumeton tammikuu

Tämä tammikuu on ollut harvinaisen lumeton täällä etelässä. On meillä ollut muutama lumipäivä, kuten esimerkiksi tästä kuvasta näkee: 

Mutta enimmäkseen lunta on ollut tosi vähän tai ei ollenkaan. Minua harmittaa se, koska tykkään lumesta ja pakkasesta. Silloin ei tarvitse mennä pesulle ollenkaan.

Emme kuitenkaan ole antaneet vähälumisuuden häiritä meidän hauskanpitoamme.

Olemme käyneet mm. Ramsholmenissa nautimassa aurinkoisesta päivästä. Sipi ja minä kävimme tarkastamassa, että tanssilava on kunnossa ensi kesää varten. 

Olen käynyt emännän kanssa pitkillä lenkeillä kävellen tai hölkäten. Täälläpäin on tehty useita susihavaintoja viime viikkoina ja emäntä on siitä vähän huolissaan. 

Olemme myös käyneet Dagmarin puistossa meren äärellä. Sipi oli aivan iloinen tällä reissulla, vaikka lenkistä tuli vahingossa aika pitkä hänen makuun, melkein puolitoista tuntia. 

Tänään kävimme Hangossa katsomassa auringonlaskua. 

Siellä olikin aika pilvistä, mutta silti kaunista. Sipi ei olisi jaksanut enää olla valokuvattavana. 

Tämä rakkaudenpolku on tosi kiva reitti, kun se menee meren rannassa kalliolla melkein koko matkan, mutta lenkki ei ole liian pitkä Sipillekään. 

Uusi vuosi, uudet kujeet

Olen keksinyt, että koska on uusi vuosi, on aloitettava myös uudet hassuttelut.

Vuoden ensimmäisenä aamuna päätin mennä isäntäväen makuuhuoneeseen emännän sängyn viereen herättämään hänet. Kävelin aivan pokerina sinne ja päätin, etten pyytele anteeksi mitään. Emäntä luuli, että minulla on joku hätä, mutta ehei, halusin vain käydä tervehtimässä häntä heti ensimmäiseksi aamulla. 

Myös Sipi on muutaman kerran jäänyt kiinni siitä, että hän on yöllä hiipinyt isäntäväen makuuhuoneen matolle nukkumaan. Kyllä me molemmat tiedämme, etteivät koirat oikeasti saa mennä sinne, mutta mielestäni on hyvä aina välillä tarkistaa, ovatko säännöt vielä voimassa. 

Eräänä toisena aamuna yllätin isännän kun hän heräsi: olin mennyt sohvalle nukkumaan. Sekin on tässä talossa koirilta kielletty alue. Katselin isäntää rohkeasti sohvalta ja koitin päätellä, onko sohva edelleen kielletty, vai olisiko se joululoman jälkeen sallittua. Isännän reaktiosta päätellen sohva on edelleen kielletty. En ole sen jälkeen kokeillut sitä.

Tervetuloa vuosi 2025!

Eilen oli uudenvuodenaatto. Olemme usein olleet Urpolassa maalla rakettievakossa, mutta tänä vuonna päätimme jäädä kotiin. Kävin iltapäivällä emännän kanssa juoksemassa pitkän lenkin ja olin aika väsynyt kun alkoi hämärtää.
Kuudelta alkoi pauke (tai oikeastaan jo vähän ennen). Sipi hermoili aika paljon ja oli levoton. Hän meni isännän työhuoneeseen pöydän alle ja välillä hän meni vessaan läähättämään. 
Päätimme lähteä Västerbyhyn metsälenkille.

Siellä oli pimeää ja hiljaista eikä ketään ihmisiä missään. Kaukaa kuului vaimeaa pauketta, mutta emme pelänneet yhtään ja olimme aivan rentoutuneita ja rauhallisia. 

Kotona olimme vähän ennen puoltayötä. Minua ei haitannut yhtään, että naapurustosta kuului pauketta. Minä vaan nukuin, kun olin riehunut päivällä niin paljon. 

Sitten kahdeltatoista pauke loppuikin tosi nopeasti ja Sipi rauhoittui myös ja alkoi nukkua sikeästi. 

Aamulla maahan oli satanut lunta ja koko eilinen stressi oli unohdettu.

Hyvää uutta vuotta lukijoilleni! 

Pienellä karhunkierroksella

Joulupäivänä päätimme lähteä kiertämään Pienen karhunkierroksen. Seniorit jäivät sohvalle lämpimään ja pehmeään, kun me muut lähdimme reippailemaan. Reitti on 12 km pitkä, joten jouduimme pitämään hyvää tahtia että ehtisimme takaisin ennen kuin tulee ihan kokonaan pimeä. 

Metsässä oli täysi talvi. Lumiset puut ja hiljaisuus ympäröivät meidät. Minä pyrin koko ajan kulkemaan porukan kärjessä, mutta ei se ihan täysin onnistunut. Minusta on vaan niin hauskaa olla eka ja vahtia kaikkea. 

Maisemissa ei ollut valittamista, eikä retkiseurasta. Kärsä on niin ihana. 

Vaikka olin melkein koko ajan ensimmäisenä, koitin myös vahtia että kaikki pysyvät porukan mukana. 

Lumimaisemissa oli ihana viettää joulupäivää. Mökillä lepäävillä Sipillä ja Urpolla oli myös kiva päivä ja he saivat iltapäivällä oman privaattilenkin rauhalliseen senioritahtiin. 

Joululoma pohjoisessa

Eräänä aamuna ennen joulua lähdimme autolla reissuun ihan hirveän aikaisin, oikeastaan keskellä yötä. Matkustimme ihan koko päivän ja lopulta saavuimme Kuusamoon. Isäntä halusi käydä kaupassa, joten pidimme taukoa samalla. Hämmästys oli suuri, kun parkkipaikalla törmäsimme Urpoon ja Kärsään! Sipi ei ollut uskoa silmiään. 
Kaupalta oli vielä pieni automatka mökille, mutta kyllä se sitten tuntui hyvälle kun saavuimme perille. 

Ensimmäisenä lomapäivänä menimme koko porukalla Konttaisen huipulle. Sieltä on mahtavat näköalat. Sipi ja Urpokin jaksoivat hyvin kavuta huipulle. 

Tosin illalla Sipi oli tosi kärttyinen ja ehkä hänellä oli kipuja, joten emäntä antoi hänelle särkylääkkeen. Sen jälkeen Sipi oli taas ystävällisempi versio itsestään. 

Toisena päivänä lähdimme käymään Rukalla Pyhän Jyssäys -nimisen lenkin. Sipi jäi suosiolla mökille lepuuttamaan tassujaan. Maisemat olivat hienot niin kauan kuin ne näkyivät. Olimme nimittäin vähän myöhään liikkeellä ja aurinko laski jo alkumatkasta. Ei se meitä haitannut. Olin vain niin iloinen että sain tehdä näin kivan lenkin ystävieni kanssa. 

Jouluaattona senioriosasto eli Urpo ja Sipi jäivät mökille ja me muut lähdimme käymään Kiutakönkäällä. Siellä on upea koski, jota ihastelimme. 

Jouluaattona tapahtui myös joulun ihme, josta Urpo kertoi blogissaan. 

Parasta tällä lomalla oli ehdottomasti poikien ja minun välinen ystävyys, joka vain syveni päivä päivältä. Olin niin iloinen siitä, että sain viettää monta päivää heidän kanssaan.

Talviunilla

Minä olen tosi hyväuninen koira, pystyn nukkumaan oikeastaan missä vain, ei haittaa jos taustalla on kova meteli tai jos olen omituisessa asennossa. 

Usein nukun joko omassa tai Sipin pedissä kerällä. 

Sen sijaan Sipistä on tullut aika herkkäuninen vanhemmiten. Hän ei pidä kovasta metelistä eikä juuri välitä muiden seurasta. Sipin mielestä paras nukkumapaikka on kodinhoitohuoneen lattialla omassa rauhassa. Siellä lattia on kova ja kylmä, joten emäntä laittoi Sipille lampaantaljan lämmikkeeksi ja pehmusteeksi. Nyt Sipi rakastaa omaa paikkaansa vielä enemmän. Taljalla hän saattaa nukkua aivan sikeästi, eikä hän välttämättä herää vaikka joku tulisi ovesta sisään. 

Sipin kuulo on huonontunut viimeisen vuoden aikana merkittävästi, joten olen joutunut ottamaan omat korvani kuulokäyttöön. Aiemminhan pidin niitä lähinnä koristeina. Nyt olen alkanut kuuntelemaan paljon enemmän ja nykyään minä olen se joka ilmoittaa jos joku on ovella. 

Sporttitreeni

Minä olen kova riehumaan ja minulla riittää usein energiaa vaikka muille jakaa. Niinpä käyn emännän kanssa välillä juoksulenkeillä Västerbyssä tai lähimaastoissa. On niin ihanaa jolkotella eteenpäin hyvää vauhtia eikä pysähdella haistelemaan koko ajan. 

Syksyn aikana olen käynyt monta kertaa Västerbyn poluilla ja metsäteillä lenkillä. Yleensä pysähdymme tällä paikalla pitämään pienen tauon. Jos järvi on sula, otan hörpyn ja ehkä kahlailen hiukan vedessä. Nyt järvi oli jäässä, joten tyydyin vain poseeraamaan kameralle. 

Itsenäisyyspäivän lenkki Perniössä

Itsenäisyyspäivän aamuna isäntä meni töihin, mutta onneksi hänellä ei ollut pitkä päivä. Kun hän tuli kotiin, lähdimme seikkailemaan Perniöön Latokartanonkoskelle. Siellä menee Sipillekin sopivan pituiset lenkit, joten pääsimme koko porukalla lähtemään. 

Reitin alussa on mylly, joka näyttää tosi vanhalle. Ehkä jopa Sipiä vanhemmalle.

Ylitimme siltoja pari kertaa ja kiersimme joen molemmat puolet. Joessa oli paljon vettä ja kova virta. Emme nähneet raakkuja, vaikka niitäkin täällä kuulemma on. 

Keli oli vähän suhmurainen, mutta ei se meitä haitannut. 
Retki oli oikein onnistunut ja hauska!

Päivälenkki Paimiossa

Eilen lähdimme heti aamusta ajamaan Urpon ja Kärsän luokse. Olimme aivan intoa täynnä, kun auto kurvasi heidän pihaansa. Sipikään ei kehdannut olla niin tyly tällä kertaa, kun olimme kuitenkin kylässä. 

Kun olimme ehtineet hetken aikaa rauhoittua, lähdimme pitkälle kävelylenkille. Sipi on viime päivinä ollut tavallista väsyneempi ja hän on myös vasta toipumassa rajusta mahataudista, joten hän jäi Urpolaan pitämään vahtia. 

Urpo ja Kärsä ja minä lähdimme valloittamaan Paimion katuja. 

Sää oli mitä parhain, sillä aiemmin tällä viikolla meille tuli talvi! Maassa on ihan kunnolla lunta ja ilmassa aurinkoa ja pakkasta. 

Olin ihan innoissani, kun pääsin näin kivassa seurassa uudelle lenkkipolulle. Kävelimme katuja ja metsäpolkuja pitkin. 

Johdin joukkoja, vaikken oikeastaan tiennyt minne olemme menossa. Se oli vähän hankalaa, mutta selvisin siitä hyvin. 

Lumisen metsän valo oli aivan maaginen. 

Meillä oli niin hauska lenkki! En ollut ollenkaan väsynyt, kun tulimme takaisin. Lähdin Sipin kanssa vielä käymään postilaatikolla, jotta hänen ei tarvinnut mennä yksin. 

Kotimatkalla autossa minua kyllä alkoi vähän väsyttää ja kotona nukuin jo kuin tukki.

Sunnuntai Hangossa

Isäntä keksi, että lähdetään käymään päiväretkellä Hangossa. Siellä aina paistaa aurinko. Tällä kertaa oli myös kova tuuli! 

Meidän suuret korvat liehuivat tuulessa, kun koitimme poseerata kalliolla.

Ei kuvaamisesta tullut mitään.

Tykkäämme kävellä tätä Rakkauden polkua, sieltä on niin kivat maisemat merelle. Polku ei ole liian pitkä Sipillekään. Hän on kyllä ollut tosi hyvässä kunnossa viime aikoina ja tehnyt muutaman pitkän lenkin. Esimerkiksi perjantaina kävimme Västerbyssä Peikkometsässä ja Sipi jaksoi sen ihan hyvin.