Paimenkoira

Toisinaan ihmisiltä unohtuu, että minä olen valkoinenpaimenkoira. Elämäntehtäväkseni on siis ainakin joskus kaukaisessa menneisyydessä suunniteltu paimennushommia. Harjoittelen paimentamista melkein päivittäin Rekun kanssa, mutta se on aika vaikeaa, koska Rekku ei mielellään suostu olemaan paimennettava. Siksi oli mukavaa kun pääsiäisenä saimme vauvoja vieraaksi. Niiden kanssa on helppo harjoitella paimentamista sekä sisällä että ulkosalla. Isäntäväki ei vaan anna minun paimentaa napsimalla, mikä tekee tehtävästä hiukan hankalemman, mutta onnistuu se paimentaminen kai lipaisemallakin (lampaat kuulemma tosin tottelevat vain näykkäyksiä).


Kas niin, nyt kiltisti matonreunan suuntaisesti eteenpäin!