Treffeillä

Kävin Ruskolla valkkarien yhteislenkillä. Aluksi olin hieman varautunut ison, valkoisen lauman vouhotuksen keskellä. On aina hyvä ajatus tarkkailla ensin sivusta pelin henkeä ennen kuin ryntää suin päin mukaan touhuamaan. Oivalsin kuitenkin pian - heti kaikkien hajut tarkastettuani - miten porukassa pitää olla. Siitä onkin pidempi aika kun pääsin peuhaamaan laumassa, se taisi olla kesän leirikoulussa.


Vauhtia riitti joka suuntaan. Meitä ei kuulemma millään tahtonut kaikkia saada samaan kuvaan.


Kuljimme porukalla sorakuopan reunaa ja crossipyörien tekemiä uria pitkin.


Välillä oli pakko pysähtyä poseeraamaan, vaikka se olikin vaikeaa. Ilma ei ollut kovin viileä mutta meno sitäkin reippaampaa, mikä näkyy kielten pituudesta.


En hyvästä ruokahalusta ja hormonitoiminnan muutoksista huolimatta ole vielä tätä tukevampi. Liikuntaa ja lepoa on siis sopivassa suhteessa.


Lenkin lopuksi päätin hurmata nuoren uroksen ja hain hänet rohkeasti leikkimään, lauman hupipoliisien vastalauseista huolimatta.


Liian tuttavalliset lähentely-yritykset kuitenkin torjun aina päättäväisesti.

Viihtyisä viikonloppu

Perjantaina pääsin pitkälle lenkille isännän ja Rekun kanssa. Kävimme saman lenkin jo edeltävänä päivänä, joten Rekku ja minä bongasimme monta tuttua keppiä polun varresta. Lauantaina emäntä sai toruja kun me kuljimme vapaina. Joku ärsyttävä setä katsoi asiakseen huomauttaa meidän kytkemättömyydestämme, vaikka olimme keskellä peltoa, aivan emännän lähettyvillä ja tosi kiltisti. Eikä siellä ollut ketään muita ihmisiä! Joidenkin pitää sitten aina päästä sanomaan.


Suojavärini alkaa tepsiä aina vaan paremmin sitä mukaa kun kuura haalistaa heinikkoa.

Sunnuntaina pääsin emännän kanssa yksityisjuoksulenkille. Minä juoksin kylmässä sateessa tosi reippaasti, ainakin kymmenen kilometriä! (Rekku kävi sillä välin noutamassa tennispalloa.) Saimme molemmat omat herkkuluut ylimääräistä energiankulutusta korvaamaan.

Tekemisiä

Viime päivinä olen puuhastellut paljon, kuten aina.

• Hukkasin narupallon pellolle, koska minulle tuli kiire Rekun luo ja samalla avasin suuni niin, että narupallo jäi matkan varrelle.
• Kävin isännän kanssa postissa polkupyörällä. Osasin ravata nätisti polkupyörän vieressä, vaikka olin ensimmäistä kertaa pyörälenkillä. Palkinnoksi sain riehua kepin kanssa, minkä Rekku kuitenkin keskeytti.
  
• Olin kummitädin luona hoidossa. Sairastin samalla lievän ripulin, jolloin kummitäti joutui viemään minut ulos kolme kertaa keskellä yötä. En ollut siis kovin vieraskorea, mutta hätä ei lue lakia.
• Tein lyhyen vetotreenin uusissa vetovaljaissani. En ole vielä oikein oivaltanut että vetäminen on valjaissa sallittua ja hauskaa ihan ominkin päin, mutta jos joku juoksee edellä patukan tai pallon kanssa kiskon kuin viimeistä päivää.
• Löydän kotiin tai ulos kalliolle piilotetut namit jo melkein yhtä nopeasti kuin Rekku.
• Osaan myös hypätä betoniporsaan päälle käskystä.
• Kasvatan myös parasta aikaa paksua aluskarvaa talven varalle. Oikeastaan sitä voisi kutsua villakarvaksi.
  

Hammasesittely

Meillä oli Rekun kanssa pieni matsi yhdellä lenkillä, joten jouduin näyttämään koko hammaskalustoni. Onneksi Rekku ymmärsi, että kyseessä on vain leikki, eikä siitä tullut sen kummempia seurauksia.


Näytin näitä samoja muuveja Bertalle viikonloppuna kun oltiin saaristossa mökkeilemässä, mutta Bertta ottikin sen ihan tosissaan! Minä hyppäsin Bertan niskaan ja yritin esittää, että tästä lähtien meistä kahdesta minä olen kovempi, mutta en ehtinyt kertoa sitä tarpeeksi selvästi ennen kuin meidät erotettiin.

Bertta häkeltyi minun käytöksestäni sen verran, että seuraavana päivänä hän pisti pään ampiaispesään! Koko Bertan turkki oli täynnä ampiaisia, ja Rekunkin kimpussa oli muutama. Onneksi minulla on aina päälläni tämä mehiläishoitajan puku, niin vältyin amppareilta.