Perjantaina pääsin pitkälle lenkille isännän ja Rekun kanssa. Kävimme saman lenkin jo edeltävänä päivänä, joten Rekku ja minä bongasimme monta tuttua keppiä polun varresta. Lauantaina emäntä sai toruja kun me kuljimme vapaina. Joku ärsyttävä setä katsoi asiakseen huomauttaa meidän kytkemättömyydestämme, vaikka olimme keskellä peltoa, aivan emännän lähettyvillä ja tosi kiltisti. Eikä siellä ollut ketään muita ihmisiä! Joidenkin pitää sitten aina päästä sanomaan.
Suojavärini alkaa tepsiä aina vaan paremmin sitä mukaa kun kuura haalistaa heinikkoa.
Sunnuntaina pääsin emännän kanssa yksityisjuoksulenkille. Minä juoksin kylmässä sateessa tosi reippaasti, ainakin kymmenen kilometriä! (Rekku kävi sillä välin noutamassa tennispalloa.) Saimme molemmat omat herkkuluut ylimääräistä energiankulutusta korvaamaan.
Näytät somalta syystalvisessa heinikossa. Vaaleanpunaiset korvasi ovat kuin ruusun nuput.
VastaaPoista