Kävin Ruskolla valkkarien yhteislenkillä. Aluksi olin hieman varautunut ison, valkoisen lauman vouhotuksen keskellä. On aina hyvä ajatus tarkkailla ensin sivusta pelin henkeä ennen kuin ryntää suin päin mukaan touhuamaan. Oivalsin kuitenkin pian - heti kaikkien hajut tarkastettuani - miten porukassa pitää olla. Siitä onkin pidempi aika kun pääsin peuhaamaan laumassa, se taisi olla kesän leirikoulussa.
Vauhtia riitti joka suuntaan. Meitä ei kuulemma millään tahtonut kaikkia saada samaan kuvaan.
Kuljimme porukalla sorakuopan reunaa ja crossipyörien tekemiä uria pitkin.
Välillä oli pakko pysähtyä poseeraamaan, vaikka se olikin vaikeaa. Ilma ei ollut kovin viileä mutta meno sitäkin reippaampaa, mikä näkyy kielten pituudesta.
En hyvästä ruokahalusta ja hormonitoiminnan muutoksista huolimatta ole vielä tätä tukevampi. Liikuntaa ja lepoa on siis sopivassa suhteessa.
Lenkin lopuksi päätin hurmata nuoren uroksen ja hain hänet rohkeasti leikkimään, lauman hupipoliisien vastalauseista huolimatta.
Liian tuttavalliset lähentely-yritykset kuitenkin torjun aina päättäväisesti.
Voi vitsi!!! Tosi kivan näköstä touhua.:) Harmi kun me emme päässeet mukaan. Onko moisia yhteislenkkejä useinkin? Empä tiennyt, että teidän seudulla asustaa noin paljon valkoisia.:)
VastaaPoistaTerkuin Kirkkonummen poppoo!
Onhan noita yhteislenkkejä aina silloin tällöin. Valkkarifoorumilta minä ne tarkastan. Ja kyllä täällä valkoisia riittää. Mutta mahtuu tänne vielä lisää. Tulkaa tekin ensi kerralla mukaan!
VastaaPoista