Ikävä

Voi ei. Isäntä häipyi taas jonnekin. Arvasin sen jo aamulla kun hän pakkasi laukkuaan, kuten niin monta kertaa aikaisemmin. Toivottavasti hän tulee pian takaisin. Minua vähän nolottaa tunnustaa, mutta ikävä tässä taitaa olla. Kurkustani pääsee piipittäviä ääniä, häntäni painuu maata kohti, enkä oikein voi tehdä asialle yhtään mitään. Sitten kun isäntä taas ilmestyy ovelle, niin minä laulan hänelle vähäsen. Onneksi emäntäni ja paras kaverini Rekku eivät ole lähdössä minnekään!