Urpo-serkku

Kävin tänään kummitätini luona kylässä, ja kas kummaa, sinne on muuttanut asumaan joku rääpäle! Ihmettelin kovasti, mikä ihmeen pieni rotta minua seurailee kun kävelin ulkona, mutta sehän oli se Urpo.

Tottakai ensin pörhistelin ja pidin häntäni korkealla ja osoitin ylivoimaani kaikin keinoin. Tuollainen pieni kääpiö ei saa luulla itsestään mitään. Ja minä kyllä tein selväksi, kumpi meistä käskee. Jahtasin Urpoa hieman, mutta hän rupesi heti kiljumaan. Minä olin meistä kahdesta niin selvästi pomo! Ah, mikä ihana tunne saada pomottaa ihan täysillä.


Ihan mukavaksi hepuksi se osoittautui kuitenkin, sitten kun oltiin vähän aikaa tutustuttu. Meistä tulee Urpon kanssa varmasti hyvät kaverit, kunhan Urpo vähän kasvaa. Ehkä sen kanssa voi sitten painiakin. Nythän se vaan pyörähtää selälleen heti jos sitä koskettaa tassulla.