Kävimme taas tutustumassa Urpoon, koska meidän emäntä on sairaana eikä se jaksa viedä meitä pitkälle lenkille. Kummitätini vei minut ja Rekun Uittamolle katsomaan merta, ja sillä aikaa Urpo viihdytti meidän emäntää sisätiloissa.
Lenkin jälkeen leikimme Urpon kanssa takapihalla. Tulimme oiken hyvin toimeen. Kerran jouduin sanomaan kovasti, kun Urpo roikkui hännässäni koko painollaan. Ja katsokaa miten himoitsevasti Urpo tarkkailee Rekun häntää!
Rekku ei pahemmin Urpon seurasta välittänyt ja murahti aina, kun Urpo tuli lähelle.
Minusta oli vain hauskaa riehua pienen pennun kanssa! Minä juoksin ja telmin yhtä innoissani kuin melkein 11-viikkoinen Urpo.
Urpo päihittää Villan korvien koossa!
VastaaPoistaEhkä, mutta ei niiden asennossa. Minun korvani eivät sentään mene ruokakuppiini kun syön!
VastaaPoista