 |
| Tässä Sipi saa paijauksia |
Se leikitti meitä ensin vähän aikaa sisällä, ja kun kyllästyimme siihen, menimme porukalla ulos.
Kävelimme Särkijärvelle, jonne oli satanut muutama sentti uutta, pehmeää lunta. Emäntä veti Elliä pulkassa. Jäälle päästyämme minulle puettiin vetovaljaat. Köyden toiseen päähän tuli pulkka ja pulkkaan Elli. Isäntä, Rekku ja Sipi kävelivät edellä ja minä vedin pulkkaa. Ellin mielestä se oli huippuhauskaa, mutta minusta se tuntui aika raskaalle. Lumi oli niin pehmeää, että juokseminen oli raskasta, enkä oikein osannut pitää yllä tasaista vauhtia. Otin aina kovia spurtteja ja sitten väsähdin niin että piti pysähtyä.
Vastarannalle päästyämme minä ilmoitin, että nyt riittää, en vedä enää metriäkään. Onneksi sain riisua kamalat vetovaljaat ja aloitinkin heti iloisen riehunnan Sipin kanssa.
Lainasin vetovaljaita Rekulle. Hän kokeili niitä ensimmäistä kertaa. Ensin perässä tuli vain tyhjä pulkka, sitten pulkkaan laitettiin painoksi reppu. Kun olimme kävelleet näin riittävän pitkään, Elli meni pulkan kyytiin. Rekkua aluksi epäilytti, mutta hyvin se sitten lähti sujumaan. Rekku veti Elliä muutaman sata metriä kotiinpäin, ja sitten hänkin sai riisua valjaat (jotka ovat hänelle vähän liian pienetkin). Loppumatkasta emäntä joutui taas vetohommiin.
Ehkä minä vielä opettelen sitä vetämistä, tai sitten Sipi saa periä sen homman kunhan kasvaa isoksi. Sipihän on ihan mahdoton vetämään remmissä, varsinkin jos kotona on ruuat odottamassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti