Jäällä taas

En ole pitkään aikaan ehtinyt kirjoittaa, Sipi on pitänyt minut kovin kiireisenä. Koko ajan saan olla vahtimassa, mitä pahaa se taas on tekemässä. Viime viikolla yhtenä iltana Sipi nappasi iltalenkillä maasta jostain suuhunsa, ja seuraavana yönä kärsimme seurauksista: Sipiltä tuli tuhtia tavaraa molemmista päistä sellaisella vauhdilla, ettemme ehtineet edes herättää isäntäväkeä. No Rekku sentään yritti, mutta minua nolotti niin paljon, että en voinut muuta kuin piiloutua omaan häkkiini ja leikkiä, että se on vaan pahaa unta. Aamulla matot lensivät suoraan roskikseen, tilanne oli sen verran paha.

Olemme sen jälkeen koittaneet järjestää Sipille iltaisin yksityislenkin. Hän onkin paljon kuuliaisempi ja rauhallisempi yksin ollessaan. Minkäs minä sille voin, että läsnäoloni riehaannuttaa pennun.

Tänään kävimme nauttimassa talvisesta auringosta Suolijärvellä. Kuinkas ollakaan, Sipi ja minä riehannuttiin jäällä. Painimme ja pidimme sellaista meteliä, että rannalla lapset huutelivat "Katsokaa, nuo koirat tappelevat!" Tietenkin vain leikimme, mutta se saattaa näyttää hurjalta. Rekku ei enää onneksi koita saada meitä lopettamaan, vaan antaa meidän riehua kunnes väsymme siihen (tai kunnes isäntäväki komentaa meidät lopettamaan).