Veljeni Everi tuli eilen kylään. Aluksi se oli minusta todella ärsyttävä; tuli tänne meille ja oli kuin kotonaan. Minun piti muutaman kerran ärähtää sille, vaikka muiden mielestä Everi oli ihan kiltisti ja minä räyhäsin suotta.
Sitten menimme ulos metsään. Patikoimme laavulle ja teimme nuotioon tulet. Minä hieman rentouduin ja muistin, että se Everihän on oikeastaan ihan mukava tyyppi. Kuin minä, mutta vähän isompi. Meillä olikin oikein hauskaa. Sipi ei tykännyt, kun minä en huomioinut sitä ja roikkui ärsyttävästi niskassa koko ajan kun yritin painia Everin kanssa. Ihan hyvin tulimme kuitenkin toimeen kolmestaan. Olimme ulkona pimeän tuloon asti (eli noin puoli neljään, eilen oli vuoden lyhyin päivä) ja sitten lähdimme takaisin kotiin.
Loppuillan olimme Sipin kanssa aivan poikki. Eväkään ei liikahtanut, kun olimme saaneet ruuat ja pääsimme lepäämään.
Minulla vähän massussa kiersi, kun olimme syöneet aamulla piparkakkuja(!), joita pienet sukulaispojat meille syötti aamulla, ja nuotiolla saimme vielä makkaraakin. Iltalenkin jälkeen vatsa rauhoittui ja nukuin sikeästi 12 tuntia aamuun asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti