Pääsin tässä yhtenä päivänä isännän kanssa privaattilenkille. Se oli aivan huippua pitkästä aikaa. Minä kuljin vapaana metsässä eikä tullut mieleenkään tehdä kolttosia. Isäntä antoi minun mennä ja tutkia paikkoja ihan rauhassa. Kerrankin sain nuuhkia tienpenkkoja ilman, että siihen viereen ilmaantui heti toinen kuono. Luksusta!
Isäntä heitteli minulle myös keppejä ja niitä oli ilo noutaa ilman räkyttävää kakaraa. Kerran minä jätin kepin maahan ja kävelin noin 20 metriä eteenpäin isännän kanssa. Sitten asetuin poikittain tielle ja sanoin isännälle: "Näetkö, jätin kepin tuonne kauas, saanko käydä hakemassa sen?" Isäntä lähetti minut hakuun. Puolivälissä matkaa pysähdyin ja katsoin isäntää: "Ai oikeasti, saanko hakea sen kepin?" Isäntä kutsui minut takaisin ja lähetti uudestaan hakuun. Sama kuvio toistui. Vasta kolmannella kerralla menin koko matkan kepin luokse ja toin sen isännälle. Olipa vaikeaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti