Painiossa paimimassa

Olimme viime viikonloppuna viettämässä laatuaikaa ystäviemme Urpon ja Kärsän kanssa. Heti kun saavuimme pihaan, alkoi armoton Kärsän kuritus. Minä en vaan voi sietää sitä poukkoilevaa pentua, se on pakko yrittää laittaa kuriin.

Urpo ei kauheasti välitä meistä muista, sen sijaan hän kiertää tarkistamassa kaikki kuusenjuuret ja pusikot, ettei siellä vaan lymyile lintuja. Välillä se tulee katsomaan, miten Kärsä pärjää, mutta ei viitsi osallistua painiin.

Sipin mielestä on kiva kuolata Kärsä aivan märäksi ja sen jälkeen pyörittää sitä mullassa ja hiekassa. 

Lopulta maltoimme pysähtyä kivelle poseeraamaan. Sipi oli taas ihan poikki ja roikotti kieltään.

Kerjäämisen jatkokurssi

Olen käynyt tänä keväänä kerjäämisen jatkokurssia. Kurssi on intensiivikurssi, ja se on jatkoa aiemmin suorittamalleni kerjäämisen peruskurssille. Peruskurssi meni minulta vähän penkin alle, koska en ole ollut kovin kiinnostunut kerjäämisestä aiemmin. Nyt jatkokursilla olen oppinut vähän paremmaksi ja tietysti olen opettanut näitä taitoja myös Sipille vaivihkaa.

Kurssilla olemme opiskelleet mm. kerjäämistä olohuoneessa tv:n katselun ohessa, kerjäämistä keittiössä sekä kerjäämistä leikin lomassa. Teemme inspiroivia harjoituksia ja etsimme omaa tapaamme kerjätä. Opimme, mitä kannattaa kerjätä milläkin tavalla. Esimerkiksi juustovoileipää voi kerjätä eri tavalla keittössä kuin popcorneja olohuoneessa. Opettelemme myös erilaisia tekniikoita. Minä olen huomannut olevani aika hyvä tekemään vetoavia katseita ja sääliä herättäviä huokailuja. Sipi on joskus kokeillut kuolaamista, mutta siitä isäntäväki ei tunnu tykkäävän yhtään.

Kurssilla on ollut paljon käytännönläheistä harjoittelua aidoissa tilanteissa sekä pari luentoa. Luennoilla olemme saaneet pohtia kahta tärkeää kysymystä:
- Mitä juuri minun kannattaa kerjätä ja
- Miten pääsen tavoitteeseeni tehokkaasti.

Sipi ja Paavo

Sipi kävi viime viikolla "pikkuserkkumme" Paavon kanssa lenkillä Hallilassa. Emäntä törmäsi Paavoon sattumalta toissaviikolla ja kun kävi ilmi, että Paavo on saman kasvattajan pentuja, piti tietenkin järjestää treffit. Minä en lähtenyt mukaan tällä kertaa, koska me Sipin kanssa usein liittoudumme kaksi yhtä vastaan, eikä se olisi ollut reilua pientä Paavoa kohtaan. Paavohan täytti juuri vasta tasan vuoden, joten emme viitsi vielä pelotella häntä liikaa.

Sipin ja Paavon kohtaaminen sujui mukavasti. Ensin alkoi takaa-ajo, Sipi jahtasi Paavoa haukkuen ajohaukkua, mutta pian jo haisteltiin hännänalusia. Kaikki sujui hyvin! Paavolla oli sama tapa kuin meillä, että hän hyppäsi isojen kivien päälle. Ja niinpä Sipi ja Paavo kävivät lenkillä kaikkien isojen kivien päällä yhdessä.

Olen iloinen, että Sipillä on muitakin kavereita kuin minä, koska en minä aina jaksa viihdyttää sitä.

Pääsiäisenvietossa

Tänä vuonna vietimme pääsiäistä Lahdessa. Siellä oli vielä vähän lunta, mikä oli tietysti mukavaa.
Olimme paljon ulkona pihalla kun ihmiset tekivät pihatöitä. Me autoimme parhaamme mukaan karsimaan keppejä pienemmiksi ja siirtelemällä niitä.

Saimme tällaisen paksun puunpalasen, josta Sipi tykkäsi paljon. 

Minäkin olin ahkerana keppien kimpussa.

Lenkilläkin leikimme kepeillä, eikä meille tullut niistä riitaa. Metsässä niitä onneksi oli riittävästi.

Ja tietenkin nuolimme jugurttiastiat aamulla, sehän kuuluu rutiineihin Lahdessa. 

Pääsiäisenä ihmiset söivät tietenkin lammasta ja me saimme lampaan luun. Se jaettiin sahalla kahteen yhtä suureen osaan, jotta saimme molemmat siitä yhtä paljon iloa. Voi veljet se oli hyvää!