Villa chillaa

Viime aikoina olemme Sipin kanssa viihtyneet tosi paljon ulkona, kun on ollut niin upea talvi: kova pakkanen ja paljon lunta! Ulkona vietetty aika ei menekään koskaan hukkaan, emmekä me koskaan kieltäydy happihyppelystä. Ei pidä kuitenkaan unohtaa sitä tosiasiaa, että suurin osa minun ja Sipin ajasta kuluu sisällä, ja siitäkin ajasta suurin osa hyvin lähellä lattiapintaa pötköttäen. Liikunta on tärkeä osa koiran elämää, mutta se on kuitenkin vain yksi pieni osa. Muita tärkeitä osia ovat riittävä ja laadukas ravinto (tietenkin), nuuhkiminen ja muu sosiaalinen elämä, sekä tietysti lepo.

Tällä viikolla olen keskittynyt erityisesti lepoon, sillä parhaat talvikelit menivät tauolle. Tällä viikolla on satanut niin paljon vettä, että meitä mahaan asti ulottunut hanki on paikoitellen sulanut kokonaan pois - alle viikossa! Sellaisessa kelissä ulkoilu jää kuin luonnostaan vähemmälle. Ulkoilua on lisäksi vähentänyt se, että isäntä sairastui flunssaan, eikä ole kyennyt viemään meitä päivisin ja iltapäivisin ulos normaalin tapaan. Kipeytynyt tassuni on muuten jo kokonaan parantunut, joten sen puolesta ei ole enää tarvinnut chillailla. Eikä lisääntynyt sisäily minua oikeastaan haittaa, sillä tiedän sen olevan vain tilapäistä. Talvihan on tunnetusti se vuodenaika, jolloin kerätään voimia pitkää valoisaa kautta varten. Valo lisääntyy nyt jo yli minuutilla joka päivä, ja vauhti vain kiihtyy. Meillä koirillahan ei muuten ole hirvittävän tarkkaa käsitystä ajankulusta, mutta päivännousun ja -laskun myötä myös meidän kellomme siirtyy, mikä ei sitten voi jäädä myöskään isäntäväeltä huomaamatta.