Rantalomalla joulukuussa

Vaikka on joulukuu, olemme rantalomalla. Monena päivänä on satanut vettä, mutta tänään paistoi aurinko ja oli täydellinen leijanlennätyssää. Minä ja Sipi valvoimme lapsia ja pidimme huolta, että lauma pysyi kasassa. Siinä riitti juoksemista dyyniltä toiselle ja dyyneiltä rantaan. Olimme aivan poikki, kun vihdoin lähdimme takaisin.

Sää oli mitä parhain ja rannalla oli paljon muitakin ihmisiä. Näimme myös muutamia varjoliitelijöitä ja Sipi koitti ottaa niitä kiinni.

Me olimme aivan kilttejä emmekä lähteneet muiden koirien luokse kertaakaan. Sipin juoksutkin alkaa olla loppusuoralla, joten saimme telmiä vapaina aivan huoletta.

Kun tulimme takaisin talolle, huomasimme että Sipin jalkaa koski. Hän raukka ontuu eikä oikein varaa painoa kipeälle jalalle. Lepäsimme loppupäivän, vaikka ihmiset lähtivät uudestaan rannalle.
Toivottavasti jalka on parempi huomenna.

Glædelig jul!

Hyvänjouluntoivotukset Tanskasta!
Tulimme tänne eilen ja automatka meni ihan hyvin. Matkustaminen oli aika rankkaa, mutta perillä saimme onneksi levätä omissa pedeissämme, jotka ovat täällä mukana.
Aamuyöstä meitä alkoi jännittää, että mitähän lahjoja pukki tuo meille. Siksi nukuimme vähän levottomasti. Sipi meni kolme (!) kertaa isäntäväen makuuhuoneeseen, vaikka se on kielletty täälläkin. Minä jäin pari kertaa rysänpäältä kiinni, kun olin nukahtanut sohvalle! No siitä tuli myöhemmin päätös, että saamme olla sohvalla (koska se on nahkaa ja helppo pyyhkiä karvoista ja hiekasta).

Minulla on Sipin häntä kainalossa!

Hiekkaa täällä riittääkin. Kävimme tänään dyyneillä ja rannassa! Siellä oli mahtavat maisemat ja iloitsimme ulkoilusta.
Sipin juoksut jatkuvat vielä ja yksi ihana labukkapoika olisikin halunnut Sipin kanssa lomaromanssin.

Rantaa ja vapaata tilaa silmänkantamattomiin.

Joulukuvaposeeraus.

Tanskassa on Tanskanlippuja joka salossa.

Pikkujouluviikonloppu Berliinissä

Terveisiä Berliinistä! Palasimme juuri kotiin pääkaupungista, jossa olimme koko lauman voimin viettämässä pitkää viikonloppua. Hotelli oli sama tuttu, jossa olemme ennenkin olleet. Myös lenkkipolut Tiergartenissa olivat tutut.
Nukuimme tietenkin sängyssä, mikä oli isäntäväen mielestä ehkä vähän huono juttu, koska keli oli kurainen emmekä voineet välttää tuomasta hiekkaa sänkyyn.

Lisäksi Sipillä oli juoksut, joten yöllistä takapään putsaustakin oli meidän kaikkien siedettävä.

Lauantaina kävimme ulkoilemassa Grunewaldissa. Metsässä oli hyvin paljon kaikkea mielenkiintoista ja Sipi oli koko ajan valmiina lähtemään tutkimusretkelle. Näimme ja haistoimme mm. villisikojen jälkiä.
Tällä penkillä halusimme ehdottomasti poseerata, emmekä meinanneet lopettaa poseerausta vaikka kamera oli jo laukussa. Emme voi sille mitään, että olemme söpöjä ja valokuvauksellisia!

Sipi oli iloinen kun pääsi vähän juoksentelemaan ja purkamaan energiaa!
Loppupäivän nukuimmekin tyytyväisinä hotellissa, kun isäntäväki kävi vähän KaDeWessa shoppailemassa ja katsomassa joulumarkkinoita.

Sikailupäivä

Olemme olleet tänään tavallista hankalampia koko päivän ja aiheuttaneet emännälle melkein hermoromahduksen.
Aamusta alkaen olemme räyhänneet ohikulkeville koirille ja muutamalle ihmisellekin.
Aamulenkillä näimme erittäin ärsyttävän mustan labradorinnoutajan, joka ei yleensä tule meitä vastaan aamulla. Sehän oli haukuttava pystyyn.
Lounaslenkillä meidän tiellemme tuli pieni vaalea koira, jolla ei itseasiassa ole mitään oikeutta kulkea meidän polkuja ainakaan samaan aikaan meidän kanssa. Ilmoitimme sen koko korttelille.
Päivälenkillä pimeässä puistossa seisoi mies. Sehän on hyvin epäilyttävää, joten varmuuden vuoksi räyhäsimme kovaäänisesti ja juoksimme sitä kohti. Emäntä ei tykännyt meidän esityksestä. Vähän hukkaan se menikin, sillä se mies osoittautui aivan harmittomaksi.
Kaiken kruunasi äskeinen show autotallissa, kun haukuimme viattoman naapurin, joka ei muutenkaan kauheasti pidä koirista. Yleensä olemme autotallissa aina kytkettyinä, mutta tällä kertaa emäntä ajatteli kuivata meitä pyyhkellä, koska olimme tietenkin kuranneet itsemme kainaloita myöten sateessa. Hyppäsimme siis autosta ja eiköhän samalla hetkellä naapuri tullut autotalliin ja säikähti kauheasti kun haukahdimme muutaman kerran sille.
Tänään oli tällainen päivä. Onneksi olemme välillä kilttejä ja suloisiakin, muuten meidän fanilauma saattaisi kutistua.

Ensimmäinen adventti

Joulukuu jo! Eilen teimme pienen päivälenkin Blankenesessä, kun oli pitkästä aikaa poutaa ja maakin oli melkein kuiva.

Sain viime viikolla tällaisen tuulitakin, joka pitää minut lämpimänä Hampurin kylmässä talvessa. Täällä ei ole useinkaan pakkasta, mutta ilma on kostea ja kylmä viima menee luihin ja ytimiin. Takki suojaa pahimmalta tuiverrukselta. Se on ihan mukava, minusta on kiva kun ei palele.

Metsässä ei ole lainkaan talvista. Lunta ei ole ollut vielä tänä talvena kertaakaan, ei pientäkään valkeaa kerrosta. Niin kauan kun ei sada, se ei haittaa. Ainainen vesisade alkaa kyllä jo tympimään. Ja se jatkuva turkin peseminen ja kuivaaminen.

Rannalla takkini riisuttiin, koska halusin koko ajan mennä veteen eikä se kuulemma ole hyvä mennä takki päällä uimaan.

Meillä oli taas mukava lenkki ja minä jaksoin oikein hyvin. Olen syönyt pari viikkoa glukosamiinia ruuan kanssa, se pitää lihakseni vetreinä.

Hyvää ensimmäistä adventtia kaikille lukijoilleni! Tästä tulee varmasti hyvä ja tapahtumarikas joulukuu.

Happy Gotcha Day!

Tänään on kulunut tasan 9 vuotta siitä, kun isäntäväki haki minut pentulaatikosta kotiin.
Se oli mukava päivä, muistan sen kuin eilisen. Tai no, jos totta puhutaan niin en muista siitä mitään. Meillä koirilla on tapana elää hetkessä, eikä muistella menneitä.

Yhdeksän vuotta on mennyt hurjan nopeasti. Enpä olisi arvannut silloin 8-viikkoisena pentuna, kun Raisioon lähdin, että jonain päivänä asun Saksassa valkkarisiskoni kanssa.

Jos nyt kuitenkin katsotaan taaksepäin, niin yhdeksään vuoteen on mahtunut monta ilon hetkeä. Esimerkiksi hauskat leikit ja painit Rekun kanssa. Kaikki kivat reissut, joille olen päässyt mukaan.

Myös ikäviä asioita on tapahtunut, niin kuin elämässä kai yleensäkin. Kyynpurema, erilaiset sairastelut ja tassuhaava ovat onneksi enää huonoja muistoja vain.

Tällä hetkellä minun vointini on oikein hyvä, mitä nyt vähän alan vanhentua. Elämä on rauhallista ja leppoisaa.

Vanha käppänä

Viime sunnuntaina kävimme Sankt-Peter Ordingin rannalla taas. Minullehan se on jo aivan tuttu paikka, mutta Sipi oli siellä ensimmäistä kertaa. Sipi tietenkin riehaantui rannasta aivan täysin, roiskutti vettä ja kaivoi kuoppia, ja siinä samassa yllytti minutkin riehumaan.

Painimme ja juoksimme avoimella rannalla koko sydämen kyllyydestä, sateesta ja tuulesta huolimatta. Emäntä ja isäntäkin kävelivät mukana kokonaiset 10 kilometriä, mutta Sipin kanssa tietenkin juoksentelimme niin, että meille matkasta tuli paljon pidempi.

Näimme myös monta muuta koiraa ja yhden hylkeenkin, mutta sitä emme päässeet tervehtimään.

Tällaiset reissut ovat minusta tosi mukavia ja henkisesti virkistäviä, mutta niistä seuraa minulle usein tiettyjä fyysisiä vaivoja. Jos jään tällaisen liikunnan jälkeen pidemmäksi aikaa lepäämään (mikä tietenkin on tarpeen), saattavat niveleni jäykistyä ja tassut puutua. Joudun kävelemään vesikupille aivan hitaasti ja lyhyin askelin. Vetreydyn kyllä siitä aika nopeasti, mutta jäykkyys palaa helposti kun taas seuraavan kerran nousen makuulta. Iltalenkilläkin tykkään enimmäkseen kävellä perässä ihan rauhallisesti vain.


Minä taidan olla oikeasti tulossa vähän vanhaksi jo. Aikaisemmin eläinlääkärikin sanoi että sydämeni käy kuin sporttipumppu, mutta nyt isäntäväki on jo alkanut kutsua minua vanhaksi käppänäksi. Sipille kuitenkin pystyn vielä näyttämään kaapin paikan aina tarvittaessa!

Mitäs me mallit

Muistatteko, kun kerroin että meitä on kuvattu erään yrityksen malleiksi?

No, nyt voitte nähdä tuloksia! Ensimmäinen kuva julkaistiin Instagramissa pari tuntia sitten.

Kuvia päivälenkin varrelta

Eilen oli aurinkoinen lauantai ja lähdimme pitkälle lenkille Elben rantaan.
Me osaamme käyttäytyä nykyään niin hienosti että saamme olla aika pitkät pätkät vapaana, vaikka ei oltaisikaan  puistossa tai rannassa.

Esimerkiksi tällä kadulla liikennettä ei ole paljon ja saamme yleensä kulkea ihan vapaana. Tiedämme reitin niin hyvin, että voimme mennä edellä. Tästä kohtaa käännytään oikealle, pienelle kujalle, joka vie lähemmäs rantaa.

Rannassa! Tietenkin väkeä oli paljon liikkeellä, edessä oleva kahvila on ihan täynnä ihmisiä ja monilla on koira mukana. Minuun halusi tutustua ihan pieni flättipentu, mutta minä en kauheasti innostunut siitä.

Tässä olemme hieman ihmeissämme, sillä toinen vesilelu oli juuri hävinnyt kokonaan. Se vaan katosi Elben aallokkoon, emmekä löytäneet sitä enää. 

Mahanaluset menivät aivan kuraisiksi, mutta sille ei vaan voi mitään. Kotona pyyhittiin sitten pyyhkeellä sekä mahanaluset että rappukäytävä. 

Hyvä lenkki ja hyvä lauantai!

Blankenesen rannalla

Viikonloppuisin käymme usein pitkillä lenkeillä, koska nyt on iltaisin jo niin pimeä ettei arkisin oikein ehdi muualle kuin Volksparkiin tai Jenischparkiin.
Eilen kävimme Blankenesen rannalla ja puistossa melkein kahden tunnin lenkin. Oli todella tuulinen, sateinen ja myrskyisä sää, joten ulkona ei ollut kovin paljon muita liikkujia.
Me tykkäämme Blankenesen lenkistä, koska tiedämme että pääsemme rannalle juoksemaan. Siellä on niin mukavaa kun on tilaa juosta ja voi mennä välillä veteen.

Ohiajavia rahtilaivoja on myös mukava bongailla.

Uponnut laiva on Blankenesen nähtävyys. Olen nähnyt sen niin monta kertaa, ettei se enää kiinnosta. Enemmän kiinnostaa jahdata Sipiä.

Kuvassa näkyvään majakkaan pääsee kiipeämään pienelle tasanteelle. Menimmekin sinne seuraavaksi.

Siellä oli kauhean kova tuuli ja meidän turkkimme kuivuivat nopeasti.

Korvia oli vaikea pitää normaalissa asennossa, kun tuuli niin kovasti. Olemme kyllä niin reippaita, ettei pieni myrsky tai majakkaan kiipeäminen meitä pelota.

Isännän vaatteet pullistuivat, kun tuuli puhalsi.


Illalla myrsky vaan voimistui. Yöllä tuuli niin kovaa, että meidän ikkunat helisi ja puuskissa tuntui turvattomalle. Isäntäväki nukkui vaan eikä Sipikään oikein tuntunut ymmärtävän, että minua alkoi pelottaa. Siirryin vaivihkaa makuuhuoneen puolelle nukkumaan ja hakemaan turvaa, vaikka tiedänkin että se on kiellettyä.
Onneksi jossain vaiheessa emäntä heräsi ja ymmärsi huoleni. Emäntä siirtyi olohuoneeseen nukkumaan ja rauhoittelemaan minua. Kyllä minä sitten vähän rauhotuinkin, kun huomasin että ketään muuta ei pelota. Mutta aina kun tuli tuulenpuuska, minä huolestuin ja tulin levottomaksi.

Uutisista luimme, ettei se ihan pieni myrsky ollutkaan. Turha siis syyttää minua höppänäksi vanhukseksi.

Harburger Berge

Tänään kävimme tutustumassa Elbe-joen eteläpuolella olevaan Harburgiin. Isäntäväki oli aiemmin käynyt siellä maantiepyörillä tutustumassa reitteihin ja siellä näytti olevan kivoja metsäpolkuja. Tänään lähdimme tutkimaan niitä tarkemmin.
Ilmassa oli pientä sateen tuntua, mutta ei se haitannut. Oli kuitenkin ihan lämmin, 15 astetta.

Kuljimme ratsastuspolkuja pitkin, merkittyä reittiä.

Paikoitellen reitti oli hyvin kurainen ja menimmekin aivan likaisiksi.

Välillä oli pitkä pätkä asfaltoitua pyörätietä.

Tiesimme, että tässä metsässä on peuroja, joten Sipi joutui olemaan kytkettynä koko lenkin ajan. Onneksi oli, koska yhtäkkiä noin 25 metriä meidän edestämme juoksi kolme pientä peuraa polun poikki. Minä äkkäsin ne tietenkin ja lähdin perään. En kylläkään kauas, koska tiedän etten olisi saanut niitä kiinni kuitenkaan. Sipi kiljui niille ja sitä harmitti, kun ei päässyt jahtaamaan. Selvisimme tästä pienestä välikohtauksesta ja Sipikin rauhoittui hyvin nopeasti.

Kun olimme selvinneet kuraisimmista osuuksista päätimme käydä pulahtamassa pienessä metsälammessa ja putsata samalla massut ja tassut.

Metsässä oli tosi rauhallista, ainoastaan lähellä kulkevan moottoritien äänet kuuluivat koko ajan. Koko kolmituntisen lenkin aikana näimme vain muutaman ihmisen, pari ratsastajaa ja yhden koiran.

Viimein oli loppuriehan aika. Sipi pääsi remmistä irti ja painimme oikein kunnolla.

Painin jälkeen lepäsin hetken pehmeällä sammalpedillä. Vettä satoi jo aika paljon, mutta ei se minua haitannut.

Sipi roikotti kieltään eikä olisi malttanut levätä.

Tässä kohtaa olimme jo ihan lähellä autoa ja pääsimme takakonttiin lepäämään.

Taas valokuvamalleina

Viime sunnuntaina meillä oli työpäivä. Parkkeerasimme auton Volksparkin parkkipaikalle ja lähdimme töihin. Puistossa meitä odotti kaksi valokuvaajaa ja muutama erilainen kamera, mm. kopterikamera, jolla meistä otettiin kuvia ylhäältäpäin.
Kuvia varten meille puettiin hienot heijastinliivit ja niihin laitettiin hienot vilkkuvat valot. Sitten alkoi valokuvaaminen. Meidän piti leikkiä, juosta ja poseerata. Kaikkea helppoa siis, sellaista mitä teemme joka päivä muutenkin.
Kuvien otto sujui hyvin - olemme niin tottuneita siihen, että koko ajan paparazzi hyörii kimpussa.
Meistä otetut kuvat julkaistaan myöhemmin erään firman Instagramissa, vinkkaan sitten!

En suoraan sanottuna ihmettele, että meitä pyydettiin malleiksi. Meitähän kehutaan harva se päivä kun kuljemme Hampurin kaduilla. Olemme niin hübsch ja schön ja süß!

Alstertalissa

Viime viikonloppuna teimme jälleen mukavan ulkoiluretken. Kävimme toisella puolella Hampuria Alstertalissa. Normalisti sinne ajaa Autobahnia pitkin puolisen tuntia, mutta sunnuntaina oli kova ruuhka ja matkaan meni reilu tunti. Isäntä vaikutti olevan hieman hermostunut, kun matka ei edennyt. No, pääsimme lopulta perille ja saimme hyvän parkkipaikankin.

Ulkoilualue oli aika suuri ja siellä mentiin välillä Alsterin yli siltoja pitkin.
Sää oli aurinkoinen ja alueella oli paljon ulkoilijoita liikkeellä. Se ei meitä haitannut, isäntäväkeä ehkä vähän.

Puistossa oli kuitenkin aika rauhallista ja rentouttavaa.

Välillä pidimme tauon erään kahvilan terassilla. Isäntäväki joi kahvia ja söi kakkua. Me emme saaneet mitään muuta kuin lepotauon. Se sopikin minulle oikein hyvin.

Käyttäydyimme erittäin hienosti kahvilassa, vaikka itse sanonkin. Lepäsimme rauhallisina emmekä hämääntyneet, vaikka tarjoilijat seikkailivat koko ajan meidän ympärillä ja kauempana nurmikentällä juoksenteli vapaana irlanninsetteri.

Paluumatkalla pulahtelimme Alsteriin tämän tästä. Sipi oli melkein koko ajan vedessä muutenkin ja halusi koko ajan kastella turkin ja juoda vettä. Minäkin kävin monta kertaa vedessä, mutta en sentään ihan joka mutkassa niin kuin Sipi.

Kaikenkaikkiaan oli erittäin onnistunut retkipäivä taas kerran. Onneksi sunnuntaina paistoi aurinko, kun melkein kaikkina muina päivinä on satanut vettä. Vesisade tarkoittaa suihkuttelua ja pyyhkimistä joka ulkoilun jälkeen. Niistä en oikeastaan välittäisi lainkaan.

Emännän katoamistemppu

Aina toisinaan toinen isäntäväestä katoaa jonnekin joksikin aikaa. Me Sipin kanssa vaistoamme tällaiset katoamistemput yleensä aika hyvin etukäteen. Se on helppoa, koska katoamista edeltää useimmiten laukkujen pakkailu ja muu levoton häärääminen. Silloin mekin muutumme levottomiksi. Kun emäntä tai isäntä sitten katoaa, päivystämme usein jonkin aikaa joko ikkunan tai oven ääressä siinä toivossa, että paluu olisi mahdollisimman pikainen, mutta ennen kaikkea siksi, että meitä ei päästäisi yllättämään. Yllätykset eivät ole koirista mukavia (ainakaan virallisesti, mutta oikeasti kyllä pidämme yllätyksistä varsin paljon - siis kunhan ne ovat säännöllisesti toistuvia ja muutenkin rutiininomaisia). Katoamisen jälkeisillä lenkeillä meillä on usein varsin kiire takaisin kotiin tarkastamaan, ettei kadonnut henkilö vain ole sillä välin päässyt huomaamattamme palaamaan paikan päälle.


Huomattavasti vaikeampaa kuin katoamisen ennustaminen on sen ennustaminen, milloin isäntä tai emäntä jälleen ilmestyvät. Vaikka olenkin perusluonteeltani vaatimaton, on minun pakko todeta että olemme Sipin kanssa siinäkin kohtalaisen eteviä. Omat aistini ovat jo vähän mummoutuneet, mutta Sipillä on huipputarkka kuulo: hän tunnistaa askeleet ja avainnipun kilinän jo rapun ulko-ovelta saakka. Minä puolestani osaan kokemukseni perusteella yhdistää puhelut ja ilmestymisen. Lisäksi meillä koirilla on salaisia yliaisteja, jollaisista ihmiset eivät tiedä mitään, mutta niistä en voi kertoa enempää.


Katomistemput kestävät aina aikansa. Onneksi meillä koirilla ei ole kovin hyvä ajantaju ja se tekee katoamisista paljon siedettävämpiä. Huonohkon ajantajun vuoksi olemme myös aina yhtä iloisia jälleennäkemisistä, olivat ne kestäneet sitten päivän tai viikon. Tosin Sipi oli kuulemma ollut erityisen iloinen tavatessaan isäntäväen oltuaan pitkään reissussa kasvattajan luona, mutta se saattoi johtua vaan siitä, että hänellä oli jo kiire päästä pennuista eroon.

Synttärijuhlat rannalla

Minä täytin eilen 9 vuotta. Se on aika paljon koiran elämässä.
Juhlimme synttäreitä tänään Lyypekin lähellä Brodtener Steiluferilla.

Siellä oli merellistä ja kaunista. Aurinko paistoi ja lämmintä oli noin 20 astetta. Kävelimme ensin tässä törmällä vähän matkaa ja sitten laskeuduimme rantaan.

Minusta otettiin jokavuotinen synttärikuva. Poseeraan mielellään tällaisen rantamaiseman edessä.

Sain synttärilahjaksi uuden punaisen Hunterin kaulapannan! Sipi sai samanlaisen, mutta petrolinsinisen.

Kun laskeuduimme rantaan, menimme tietenkin heti ensimmäisenä uimaan. Yritimme tutkia kaikki paikat, kuten tämän laiturin, mutta huomasimme pian, että rantaa on niin pitkästi ettemme millään ehdi tutkia kaikkea päivän aikana.

Lähdimme kävelemään eteenpäin. Sipi kävi koko ajan vedessä kahlaamassa ja hörppäämässä.

Minä kävin myös vedessä kastelemassa turkin monta kertaa. Välillä odottelimme isäntäväen evästaukojen päättymistä. Samalla saimme itsekin vähän levätä.

Sipi kuuntelee samaan aikaan kahteen suuntaan, siksi korvat ovat eri asennoissa.

Rantaa oli monta kilometriä ja tapasimme paljon vastaantulijoita.

Uimme tietysti monta kertaa ja haimme vesileluja vedestä. Vesi oli aika suolaista.

Emme hukanneet leluja, vaikka aallokko olikin välillä aika kova.

Lopulta nousimme rannalta takaisin rantatörmälle. Ylhäällä olikin vielä lämpimämpi kuin rannassa, mutta se ei haitannut kun olimme uineet niin monta kertaa jo.

Synttärieni juhlinta oli hyvin hauskaa tänäkin vuonna!