Eilen kävimme Blankenesen rannalla ja puistossa melkein kahden tunnin lenkin. Oli todella tuulinen, sateinen ja myrskyisä sää, joten ulkona ei ollut kovin paljon muita liikkujia.
Me tykkäämme Blankenesen lenkistä, koska tiedämme että pääsemme rannalle juoksemaan. Siellä on niin mukavaa kun on tilaa juosta ja voi mennä välillä veteen.
Ohiajavia rahtilaivoja on myös mukava bongailla.
Uponnut laiva on Blankenesen nähtävyys. Olen nähnyt sen niin monta kertaa, ettei se enää kiinnosta. Enemmän kiinnostaa jahdata Sipiä.
Kuvassa näkyvään majakkaan pääsee kiipeämään pienelle tasanteelle. Menimmekin sinne seuraavaksi.
Siellä oli kauhean kova tuuli ja meidän turkkimme kuivuivat nopeasti.
Korvia oli vaikea pitää normaalissa asennossa, kun tuuli niin kovasti. Olemme kyllä niin reippaita, ettei pieni myrsky tai majakkaan kiipeäminen meitä pelota.
Isännän vaatteet pullistuivat, kun tuuli puhalsi.
Illalla myrsky vaan voimistui. Yöllä tuuli niin kovaa, että meidän ikkunat helisi ja puuskissa tuntui turvattomalle. Isäntäväki nukkui vaan eikä Sipikään oikein tuntunut ymmärtävän, että minua alkoi pelottaa. Siirryin vaivihkaa makuuhuoneen puolelle nukkumaan ja hakemaan turvaa, vaikka tiedänkin että se on kiellettyä.
Onneksi jossain vaiheessa emäntä heräsi ja ymmärsi huoleni. Emäntä siirtyi olohuoneeseen nukkumaan ja rauhoittelemaan minua. Kyllä minä sitten vähän rauhotuinkin, kun huomasin että ketään muuta ei pelota. Mutta aina kun tuli tuulenpuuska, minä huolestuin ja tulin levottomaksi.
Uutisista luimme, ettei se ihan pieni myrsky ollutkaan. Turha siis syyttää minua höppänäksi vanhukseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti