Hännystelijä

Sipin juoksut alkaa olla loppusuoralla ja hän saa jo kulkea ilman housuja sisällä. Meillä koirilla on hyvin herkkä hajuaisti ja tietysti ulkona uroskoirat vielä huomaavat, että Sipi tuoksuu hyvälle. Sipi itse ei enää oikein päästä ketään poikia haistelemaan takapäätä, mutta monet urokset ovat sinnikkäitä.
Eilen esimerkiksi kun olimme Jenischparkissa, yksi Urpon ja Kärsän kaksoisolento tuli meitä vastaan. Emäntä kertoi sille isännälle, että Sipillä on juoksut loppumaisillaan, mutta se isäntä sanoi ettei se haittaa. Sen koira kuulemma kestää, että sille sanotaan kovasti. Ja kyllä Sipi sanoikin aika kovasti. Sipi teki hyökkäyksiä sitä kohti ja näytti hampaitakin. Sen poikakoiran mielestä se oli vain hauskaa.
Se lähti seuraamaan meitä. Olimme jo aivan eri puolella puistoa, kun se pölähti yhtäkkiä meidän luokse ja alkoi kävellä meidän seurassa. Kiersimme puiston melkein kokonaan ympäri kolmestaan, eikä sen seisojan isäntää näkynyt missään vaikka koitimme etsiä sitä. Olimme jo lähdössä pois ja portilla emäntä mietti, mitä pitäisi tehdä, kun hännystelijä vaan kulki meidän mukana eikä halunnut millään lähteä muualle. Tarkoituksena oli livahtaa nopeasti portista aidan toiselle puolelle ja sulkea portti ennen kuin hännystelijä ehtii meidän mukaan.
Onneksi juuri vähän ennen porttia seisoja muisti että sen pitää lähteä. Ja se juoksi ison nurmikentän toiselle puolelle kauheaa vauhtia. Toivottavasti se löysi isäntänsä! Me ainakin pääsimme pois puistosta ja juoksimme äkkiä autolle.