keskiviikko 31. lokakuuta 2018

Lyhyet päivät

Näin syksyllä päivät ovat todella lyhyitä ja meidän on kiirehdittävä, että ehdimme ulos isäntäväen työpäivän jälkeen ennen kuin aurinko laskee. Kohta se ei enää onnistukaan kun aurinko laskee niin aikaisin.
Toistaiseksi olemme vielä ehtineet metsään hämärällä ja Sipikin on osannut käyttäytyä. Pimeässä metsässä meitä nimittäin alkaa aina jännittämään kaikki metsän äänet ja liikkeet. Pienetkin rasahdukset saa meidät havahtumaan. Pitäisikö meidän käydä tarkistamassa kaikki äänet ja liikkeet? Usein Sipin mielestä pitää! Hän käykin välillä tarkistamassa erilaisia tilanteita ja palaa samantien raportin kera. Yleensä ei ole mitään erikoista raportoitavaa. Metsä vaan kuulostaa ja näyttää erilaiselta pimeällä.

Minun näköni on vähän huonontunut, joten Sipin silmät toimivat minunkin silminäni. Sipi tarkkailee ympäristöä ja minä tarkkailen Sipiä. Jos on jotain mihin pitää reagoida, Sipi hälyttää ja minä säestän.

Onneksi viikonloppuisin ehdimme valoisalla ulos. Valoisalla minäkin näen paremmin.

Viime sunnuntaina menimme taas Nipsun kanssa lenkille.

Minä piileskelen Sipin takana ja koitan salaa syödä mutaa maasta.

Kävimme Kullaanvuoren näkötornilla katselemassa maisemia.

Sipi ja Nipsu


Sipi kiipesi torniinkin (ensimmäiselle tasanteelle), mutta minä en viitsinyt kivuta sinne jyrkkiä portaita pitkin.
Maisemat olivat kyllä huikeat ja näkyvyys aurinkoisella säällä mitä parhain!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti