Valastensuolla

Eilen oli ihana aurinkoinen talvipäivä, joten lähdimme koko lauman voimin Vaskijärven luonnonpuistoon ulkoilemaan. Tarkoituksena oli tehdä pitkä lenkki, mutta kun pääsimme perille, huomasimme, että polkua ei oltu kävelty pitkään aikaan ja paksussa hangessa tarpominen oli aika raskasta. Niinpä kävelimme vain Valastenmaan nuotiopaikalle pitämään taukoa ja syömään eväitä.



Ilma oli mitä kaunein ja maisemat myös! Näin paljon valoa emme olekaan nähneet viime kesän jälkeen.

Kävelimme sinnikkäästi paksussa hangessa ja menomatkalla teimme pieniä tutkimusmatkojakin. Polun vieressä näimme monta peuran makuupaikkaa, joissa oli hyvin paljon mielenkiintoisia hajuja. 

Hangessa tarpominen oli rankkaa, mutta kaikkein hankalinta minun mielestäni oli kävellä pitkospuilla, jotka olivat lumen alla piilossa. Joka toinen askel meni pitkospuun viereen ja tassu upposi syvälle hankeen. En pitänyt siitä ollenkaan. 

Nuotiopaikalla isäntäväki paistoi makkaraa ja söi muitakin eväitä, ja me saimme onneksi maistaa vähän. 

Kun aurinko alkoi laskea, kiristyi myös pakkanen ja minua alkoi palella. Lähdimme siis takaisinpäin, jotta pysyisimme kaikki lämpiminä. Paluumatka oli helpompi, kun polku oli tampattu. 

Yhtäkkiä näimme puiden lomassa kirkkaana paistavan täysikuun. Tunnelma oli maaginen ja ikimuistoinen.