Olin viime viikolla ensimmäistä kertaa koirahotellissa. Sipi on ollut siellä monta kertaa aiemmin, joten hänelle se oli tuttu paikka.
Minusta siellä oli ihan mukavaa. Saimme oman kopin, jossa vietimme aikaa. Siellä oli myös meidän pedit, jotka tulivat kotoa mukaan. Saimme tuttua ruokaa joka päivä kahdesti, kuten kotonakin, ja meitä vietiin lenkille monta kertaa joka päivä.
Minä hurmasin kaikki hoitajat ja viihdyin mainiosti. Sipi oli vähän stressaantunut, mutta ei pahasti.
Nämä neljä päivää hoitolassa vahvistivat sen, minkä olen tiennyt jo pitkään: minun elämäni tärkein asia on Sipi. Olen hyvin kiintynyt Sipiin, enkä oikeastaan tarvitse ketään muuta. Isäntäväki on siitä kiva olla olemassa, että ne antavat meille ruokaa ja hoitavat meitä, mutta muuhun en heitä tarvitse. Riittää, että saan olla Sipin kanssa, niin minun elämässäni on kaikki hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti