Meidän parhaat lenkkipolut ovat Kullaanvuorella. Siellä on eri pituisia reittejä ja paljon eri reittivaihtoehtoja.
Joskus käymme Kullaanvuorella monta kertaa viikossa, mutta välillä käy niin, ettemme ehdi sinne moneen viikkoon. Nyt oli taas sellainen vaihe, että edellisestä Kulliksen käynnistä oli mennyt tosi pitkä aika. Voi että me olimme iloisia, kun pääsimme sinne! Sipi oli silminnähden hyvällä tuulella ja minustakin oli ihanaa riekkua tuttuja reittejä.
Tutkimme kaikki normaalit jutut, kuten tuttujen koirien ja muiden eläinten hajut, hyppäämme temppukivien päälle, odotamme emäntää kun hän tietyissä paikoissa aina poimii sieniä ja sitten tietyissä paikoissa meidät aina kytketään, koska lähistöllä on peurojen ruokintapaikka ja paljon peurojen hajuja.
Kyllä minusta on ihanaa päästä Kullaanvuorelle ulkoilemaan niin usein kuin mahdollista.
Huomasitte ehkä, että olen kuvassa ilman flexiä. Se johtuu siitä, että kuvaa varten minut vapautettiin. Muuten olen aika paljon edelleen flexissä valitettavasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti