Illat ovat tosi pimeitä nykyään ja päivälläkin on monesti melkein hämärää, kun aurinko ei paista ollenkaan.
Minusta on vähän pelottavaa ulkoilla pimeässä. Jokainen tuulessa heiluva oksa tai maassa oleva roska on potentiaalinen uhka. Minä näen mörköjä joka puolella! Laitan silloin niskakarvat pystyyn ja kävelen oikein hitaasti päin uhkaavaa kohdetta.
Jos mörkö on oikein pelottava, en uskalla lainkaan kävellä sitä kohti, vaan koitan liueta huomaamattomasti takavasemmalle. Näin kävi pari viikkoa sitten kun ohitimme erään talon, jonka pihassa oli kaksi isoa leijonapatsasta portinvartijoina. Pimeässä ne leijonat näyttivät aivan hirvittävän pelottavilta ja minä en meinannut uskaltaa ollenkaan kävellä niiden ohi. Onneksi Sipi oli mukana ja kävimme yhdessä toteamassa ne vaarattomiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti