Viime viikolla tapahtui jotain outoa. Isäntäväki alkoi kantaa autotallista muuttolaatikoita ja pakkasivat kaikki meidän tavarat niihin. Niitä laatikoita oli joka paikassa ja lopulta koko talo oli mullimallin, eikä mistään oikein päässyt edes kulkemaan. Viimeisenä iltana vanhassa kodissa melkein kaikki kulkureitit oli suljettu ja jouduimme kulkemaan outoja reittejä omille paikoillemme. Sipi oli aika stressaantunut, mutta minä vaan mielenkiinnolla seurasin tilannetta ja sopeuduin siihen.
Muuttoaamuna Sipi ja minä menimme kylpyhuoneeseen odottelemaan. Kuulimme, kuinka ihmiset kantoivat tavaroita ja huonekaluja. Kun parin tunnin päästä pääsimme kylppäristä pois, koko talo oli aivan tyhjä! Kävelimme nopeasti pihalle ja painimme takapihalla vielä viimeisen kerran.
Sitten hyppäsimme autoon ja ajoimme uuteen kotiin. Siellä menimme taas kylppäriin ja sillä välin ihmiset kantoivat kaikki tavarat ja huonekalut sisälle.
Kyllä uusi koti oli aivan yhtä sekaisin kuin vanha, kun pääsimme tarkistamaan sen. Ihmettelin kovasti, miten voisimme asua täällä, kun tavaraa oli niin paljon ja tilaa niin vähän.
Onneksi pääsimme lenkille ja reitit olivat jo vähän tuttuja, kun olimme käyneet täällä aiemmin syksyllä jo tutustumassa paikkoihin.
Nyt olemme asuneet uudessa kodissa jo monta päivää ja olen viihtynyt tosi hyvin. Sipikin on rauhoittunut ja rentoutunut. Täällä uudessa kodissa meillä on koirapeti joka huoneessa! Se on tosi hyvä, niin voimme olla ihmisten seurana siellä missä he nyt sattuvat olemaan.
Ikävämpi juttu on se, että emme saa olla pihalla vapaana lainkaan. Näin ikkunasta, että takapihalla käveli metsäkauriita yhtenä päivänä! Ja naapurin kissa on myös kekkuloinut meidän pihalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti