Vuodenvaihde

Vuosi vaihtui ja ihmiset pelkäsivät, miten me (ja varsinkin Sipi) selviämme rakettien paukuttelusta. 
Viime vuonna Sipi oli aika hermona ja stressaantunut paukkeesta. 

Päivällä kaikki oli vielä hyvin ja aurinko paistoi. 

Alkuillasta lähdimme syvälle metsään, missä ei varmasti kuuluisi paukuttelua. Suuntasimme Peikkometsään tutulle retkeilyreitille. Siellä ei toden totta ollut ketään ja saimme poltella nuotiota ihan rauhassa. Aurinko oli juuri laskenut ja alkoi olla pimeää. Järvi oli jäässä, mutta emme uskaltaneet mennä kovin pitkälle jäätä pitkin. 

Ilta eteni mukavasti laavulla. Ei ollut liian kylmä ja muutenkin oli sopiva keli. Odotimme tietenkin saavamme palat makkaraa, kuten tapana on ollut. Sipi asettui lämpimien pehmusteiden päälle hyviin kerjäysasemiin. 

Minä sen sijaan seikkailin laavun ympäristössä ja nautin siitä, että sain olla vapaana. Palasin aina takaisin tarkistamaan, joko makkarat olisivat valmiit. 

Lopulta odottaminen palkittiin ja saimme monta pientä palaa herkullista makkaraa.

Loppuillaksi menimme kotiin, eikä meidän tarvinnut enää sinä päivänä lähteä ulos. Olimme aika väsyneitä monen tunnin retkeilystä. 

Sipiä vähän hermostutti kun keskiyö lähestyi ja alkoi paukkua kovemmin. Hän meni kylpyhuoneeseen turvaan. 
Minä sen sijaan katselin ikkunasta naapureita ja ohikulkijoita ja taivaalle lentäviä raketteja. Ihan viihdyttävä show minun mielestäni. 

Oikein hyvää uutta vuotta kaikille lukijoilleni!