Tänään metsälenkillä sattui eräs ikävä tapahtuma. Kävelimme normaalisti omia reittejämme metsäautotietä pitkin tässä lähistöllä ulkoilualueella. Yhdessä pihassa on usein koira, mutta se on aina tarhassa emmekä ole koskaan nähneet sitä.
Nyt se olikin lenkillä samaan aikaan ja ohitimme sen mallikkaasti. Mutta hetken päästä kuulimme, miten se laukkasi täyttä vauhtia meidän luokse ilman remmiä tai omistajaa! Se tuli suoraan meidän eteen ja alkoi rähistä ja näyttää hampaita Sipille.
Sipihän ei sellaista suvaitse, vaan pisti pystyyn kunnon kahakan. Sipi puolusti minua ja emäntää rähisemällä irtokoiralle niin kovaa, että pienen matsin jälkeen se lähti takaisin siihen suuntaan, mistä se oli tullutkin. Emäntä oli aivan kierroksilla ja käski koiran painua kotiinsa.
Onneksi mitään ei sattunut, ketään ei purtu eikä tullut verta mistään. Edes karvatuppoja ei lennellyt.
Sipi saa usein huutia, kun hän puolustaa isäntäväkeä, meidän kotia ja minua niin kärkkäästi, mutta tällä kertaa siitä oli oikeasti vain hyötyä.
Olisipa jokaisella pienellä paimenkoiralla samanlainen lauman puolustaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti