Koirametsässä Urpon ja Kärsän kanssa

Sunnuntaina pääsimme taas pitkästä aikaa koirametsään Urpon ja Kärsän kanssa. Sää oli mitä mainioin, aurinkokin vähän paistoi.

Ihmisillä oli eväät ja he tekivät tulet nuotiopaikalle. Me kerjäsimme vähän, mutta pääasiassa keskityimme riekkumaan toistemme niskassa ja juoksentelemaan ympäriinsä. Minusta parasta koirametsäilyssä onkin se, että saan olla vapaana ja tehdä omia reissuja ilman että kukaan hermoilee. 

Meillä oli todella villi meno päällä koko ajan. 

Onneksi koirametsässä saa riehua ja metelöidä sydämensä kyllyydestä eikä se häiritse ketään. 

Näyttää kuvissa siltä kuin Urpo ja Kärsä olisivat vain kerjänneet eväitä, mutta kyllä hekin riehuivat yhtä paljon kuin me.

Lopuksi jouduimme valokuvattaviksi. Urpo ei suostunut tulemaan kuvaan. 

Minä puristin silmät kiinni ja toivoin, että kun avaan silmät, Urpo on ilmestynyt minun viereeni.

Valitettavasti toiveeni ei toteutunut.