Minä sain maistaa vapautta ja kuljin ilman remmiä melkein koko lenkin. Olin luottamuksen arvoinen, käyttäydyin aivan nätisti enkä kertaakaan yrittänyt lähteä karkuun. Tässäkin odottelen tuolla puiden lomassa, että kaikki tulevat samaa matkaa.
Ihmiset kävelivät niin hitaasti - minä olisin jaksanut vaikka juosta täysillä koko lenkin. Tässä risteyksessä suostuin taas vähän odottelemaan muita.
Lopuksi tutulla paikalla valokuvaus. Nipsua ei olisi voinut vähempää kiinnostaa.
Koska oli niin kylmää, ihmiset eivät tarenneet pitää evästaukoa laavulla. Sen sijaan menimme koko porukalla kyläravintola Terhoon. Siellä oli rauhallista, ja saimme kaikki vähän leputtaa jalkoja ja lämmitellä. Vain ihmiset saivat pizzaa, me koirat vaan nuuhkimme hyviä hajuja lattialta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti