Heippa Trier

Olemme nyt muuttamassa pois Trieristä, koska emäntä löysi meille paremman asunnon Luxemburgista. Trier on ollut ihan kiva paikka asua ja olemme täällä nähneet uskomattomia maisemia ja hienoja puistoja. 

Tässä olemme kuuluisan UNESCO-maailmanperintökohteen Porta Nigran edessä. Aamulenkkimme kulki tästä ohi, joten se ehti tulla tutuksi. 

Toinen kiva paikka on Palastgarten, joka on ihan asuntomme lähellä. Keväällä siellä kukki kirsikkapuut aivan upeasti. 

Kävelimme Palastgartenissakin joka aamu ja usein myös iltapäivällä. Joskus aamuisin saimme olla siellä vapaana kun siellä ei ollut muita. 

Petersbergin kukkulalla on isot viiniviljelmät ja siellä kävimme melkein joka viikko ihailemassa maisemia. Ilta-aurinko lämmitti ruohikon ja tässä oli mukava pitää taukoa. 

Toinen kiva puisto on Weißhauswald. Se on riittävän kaukana isoista teistä ja täällä Viki sai juosta vapaana. Myös minä kokeilin vapaanaoloa välillä ja se oli ihan hauskaa. 

Näköala Moselille ja Trierin keskustaan on myös huikaiseva, vaikka Vikiä se ei kiinnostanutkaan. 

Iltalenkit lähialueilla tulivat tutuiksi näiden kuukausien aikana. Lähellä tätä kuvanottopaikkaa oli usein kissoja, jotka saivat minut villiksi. Aloin kyttäämään niitä jo kaukaa ja jos näin vilauksenkaan niistä, aloin huutamaan ja tempoilemaan remmissä. Valitettavasti en koskaan saanut niitä kissoja kiinni. 

Kävelimme usein myös radan vartta hienojen graffititeosten ohi.

Totuimme urbaaneihin lenkkireitteihin ja opimme kulkemaan jalkakäytäviä aivan sujuvasti. Joskus meistä otettiin tällaisia omituisia kuvia, jossa Viki makaa kiviaidan päällä ja minä istun vieressä tuiman näköisenä.

Urbaanikin maisema näyttää pehmeälle ilta-auringon valossa.

Loppuun vielä kuva toisesta kuuluisasta UNESCOn kohteesta: roomalaisten kylpylästä eli Kaiserthermenistä. Emme käyneet sisällä, mutta näimme sen ulkoa monta kertaa. 

Nyt sanomme heipat Trierille ja jatkamme Keski-Eurooppalaista elämää Luxemburgissa.