Kesälomareissu Suomeen ja Ruotsiin

Palasimme juuri pitkältä reissulta Suomeen, Ruotsiin ja Pohjois-Saksaan. 

Reissu alkoi jo toissaviikon perjantaina, kun emäntä pakkasi meidät autoon Luxemburgissa ja ajoimme Wuppertalin lähelle hotelliin yöksi. Sieltä jatkoimme seuraavana päivänä Rostockiin. Oli niin ihanaa olla kotona ja käydä tutut lenkit pellolla ja puistoissa. 

Mutta sitten se matka oikeastaan vasta alkoikin. Sunnuntai-iltana lähdimme autolautalla Ruotsiin. Heräsimme aamulla Trelleborgista. Viki ei ollut koskaan ennen ollut Ruotsissa, mutta minä olin Sipin kanssa Göteborgissa reilu vuosi sitten. 

Ajoimme kauhealla kiireellä Ruotsin läpi ja illalla olimme Kapellskärissä, jossa menimme seuraavaan laivaan. Onneksi nämä laivayöt sujuu meiltä hyvin, kun olemme niin sopeutuvaisia. Laivalla sitä paitsi nukumme aina isäntäväen kanssa sängyssä, mikä on aivan ihanaa. Harmi vaan että meillä molemmilla oli nyt juoksut ja se näkyi ikävästi laivan hytissä. 

Tiistaiaamuna heräsimmekin Naantalissa eli Suomessa. Kävimme Villan ja Sipin tutuilla lenkkipoluilla Raisiossa. Meille ne olivat uusia paikkoja. Raisiosta matka jatkui vielä Paimioon ja siellä vastassa oli rakas Kärsä! 

Onneksi Kärsä ei ollut moksiskaan meidän juoksuista, hän ei kerta kaikkiaan välittänyt niistä mitään. Kävimme kolmestaan ulkoilemassa ja meillä oli niin mukavaa. Kärsä on varmaan paras ystävä, jota kukaan voi toivoa. Hän ei koskaan suutu meille ja hän antoi meidän olla yötä pihamökissään. Seuraavana päivänä meidän piti jatkaa matkaa ja Kärsä auttoi aamuvalmisteluissa. Hän hyppäsi meidän autoon testaamaan, miltä se tuntuu. Harmi ettemme voineet ottaa Kärsää mukaan, sillä meidän piti mennä seuraavaan kyläpaikkaan. 

Ajoimme Lahteen, jossa oli taas minulle tuttu paikka, mutta Vikille uusi. Hän onneksi sopeutui nopeasti ja keksi heti, että takapihan nurmikentällä voi riehua. 

Kävimme myös metsälenkillä ja Vikille suomalainen metsäkään ei ole niin tuttu. Minä nautin joka hetkestä. 

Sitten matka jatkui taas uuteen paikkaan. Tällä kertaa menimme Tampereelle. Siellä menimme suoraan Hervantaan Suolijärvelle ulkoilemaan. Järven ympäri kiertävä reitti on todella kiva, ja saimme molemmat olla siellä vapaana. Tämä lenkki oli ehkä yksi minun lomani kohokohdista. 

Tässä kohdassa meistä otettiin monta kuvaa, jotta varmasti yksi edes onnistuisi. Jos katsotte tarkkaan, huomaatte, että olemme samassa paikassa missä Villa ja Sipi kuvattiin blogin banneria varten vuosia sitten. 

Olimme yötä hotellissa Nekalassa ja seuraavana aamuna minun ja Vikin matka jatkui taas uuteen paikkaan. Menimme koirahoitolaan Aitolahteen, jossa meidät otettiin ilolla vastaan. Siellä meillä oli oma karsina ja muutama tuttu kotoa tuotu lelu. Saimme lainaan pehmeät pedit. Juoksut olivat onneksi loppuneet tässä vaiheessa molemmilta. 

Seuraavana päivänä matka jatkui taas. Isäntäväki tuli hakemaan meitä, he vaikuttivat hieman väsyneiltä ja he tuoksuivat juhlilta. Ajoimme Vartsalaan ja se oli taas Vikille ensimmäinen kerta tässä paikassa. Söimme takapihan terassilla ja kävimme pienen ulkoilulenkin. 

Sitten menimme vielä Kärsän luona käymään ja sanomaan näkemiin. 
Illalla ajoimme Naantaliin ja lähdimme laivalla pois Suomesta. 

Seuraava päivä meni kokonaan autossa, ajoimme Kapellskäristä Skåneen ja se tuntui hirveän pitkälle matkalle. Enimmäkseen oli aurinkoista, mutta yhtäkkiä tuli niin hirveä rankkasade- ja raekuuro, että autot pysähtyivät moottoritien reunaan odottamaan että sade lakkaa. Me olimme ihan ihmeissämme takakontissa. Onneksi se meni sitten ohi ja pääsimme jatkamaan matkaa. 

Vihdoin olimme perillä mökillä! Me nautimme kun pääsimme autosta ulos ja isäntäväki lupasi meille, että kolmeen päivään ei tarvitse mennä autoon lainkaan. 

Laskujeni mukaan me olimme viettäneet edelliset 10 yötä aina eri paikassa, mutta nyt saimme olla kolme yötä samassa paikassa. Se oli ihanaa. 

Mökillämme oli takapiha, ja rentouduimme makoilemalla nurmikolla. Meille tällainen on luksusta, koska kotona ei ole pihaa eikä edes parveketta. 

Keskiviikkona kävimme katsomassa nähtävyyksiä Ystadissa. Menimme Kåsebergaan katsomaan kuuluisia Alen kiviä. Se vaikutti kivalle pikkukylälle, mutta oli vähän liian turistimainen minun makuuni.

Viikinkien pystyttämät kivet olivat kuitenkin hienot ja tekivät vaikutuksen. 

Viimeisenä kohteena oli Ruotsin eteläisin paikka Smygehuk, jossa kävimme vähän palloilemassa. Sen jälkeen odottelimme enää laivaa takaisin Rostockiin. 

Onneksi saimme olla kotona muutaman päivän ennen kuin meidän piti palata Luxemburgiin.