Normipäivät

 Viime aikoina emme ole tehneet mitään kovin erikoista. Olemme vain olleet kotona ja päivät ovat muistuttaneet toisiaan. Se sopii minulle oikein hyvin. On ihanaa vain makoilla kotona sohvalla ja jos käy hyvä tuuri, saan ylleni lämpimän lampaantaljan. Taljan alla saatan makoilla liikkumatta vaikka pari tuntia. Se on niin ihanaa, kun on lämmintä ja pehmeää. 

Seurakoira

Minusta on vanhemmiten tullut paljon seurallisempi kuin ennen. Nuorempana halusin aina olla vain parhaassa seurassa eli yksin. Menin yleensä eri huoneeseen kuin muut enkä ole koskaan tykännyt esimerkiksi nukkua toisten lähellä. 

Mutta nyt kun olen jo vanha ja vähän epävarma, koska aistini eivät ole yhtä herkät kuin ennen, haluan usein olla muiden seurassa. En pidä siitä, että minut yllätetään, joten on hyvä että joku vahtii minun puolestani. Sipi aina hälyttää jos joku tulee kotiin ja muutenkin pitää huolen meidän turvallisuudesta. 

Silloin kun isäntäväki syö, olen mielellään pöydän alla. Tietenkin siksi, etten olisi yksin, mutta onhan siinä sekin hyvä puoli että olen sitten heti paikalla jos jotain sattuisi tippumaan ruokapöydältä. 

Riisistä riisiin

Minun vatsani on taas löysällä. Viime aikoina olen vähän väliä maha kipeänä. En tiedä mistä se johtuu, helteestä vai mistä, mutta jostain syystä minun vatsani on ollut löysällä tosi usein. Edellisestä kerrasta on vain pari viikkoa. 

Nyt olen taas riisidieetillä. Tänään vähän ihmettelin aamulla, kun Sipi sai ruokansa normaalisti ja minä en saanut mitään. Minulla oli kuitenkin aika kova nälkä, koska olin yön ja aamun aikana kakkinut monta kertaa takapihalle ja vatsani oli aivan tyhjä.
Sitten huomasin, että emäntä laittoi minulle keitettyä riisiä ja söinkin sen hyvällä ruokahalulla. Lounastauolla kävimme ulkona, mutta minun ei tarvinnut kakata ollenkaan. 

Toivotaan, että tämäkin vatsatauti olisi pian selätetty.

Loman loppu

Viikonloppuna isäntäväen kesäloma loppui. Sitä lähdettiin juhlistamaan luontoretkelle Paimion luontopolulle. Minä en lähtenyt tälläkään kertaa mukaan, koska oli aika kuuma päivä. Sipin lisäksi koirista oli mukana Urpo ja Kärsä.  Retkellä oli mukana myös taapero sekä minun kummitätini ja yksi eläkeläinen. 

Päivä oli aurinkoinen ja kaunis ja Sipi kulki nätisti poikien kanssa. 

Poseeraaminenkin onnistui hienosti. 

Lenkki oli kaikenkaikkiaan kiva ja hauska kesäloma sai mukavan päätöksen.

Miniloma Tampereella

Aiemmin tällä viikolla pääsimme käymään Tampereella vanhoissa tutuissa maisemissa. Heti ensimmäiseksi menimme Peltolammille kiertämään kuntolenkin, jota kävelimme aikaisemmin aina. 

Automatkan jälkeen oli ihanaa verrytellä jalkoja ja käydä pulahtamassa virkistävässä lammessa. Tämä paikka on meille hyvin tuttu ja ilahduimme, kun pääsimme käymään täällä taas. Sipille tuli pennuusmuistot mieleen. Täällä hän pienenä mm. nielaisi hanskan ja joutui oksentamaan sen kotona. Hauskoja muistoja!

Hotellimme sijaitsi Lapinniemessä, jossa on kivat ulkoilumaastot. Tässä olimme iltalenkillä ja taustalla näkyy Näsinneula. 

Hotellista oli lyhyt matka Kaupin ulkoilualueille ja Rauhaniemeen. Minä en lähtenyt niin pitkälle, mutta Sipi kävi isännän kanssa katsastamassa nekin paikat. Kävin kyllä katsomassa uudistuneita maisemia rantatunnelin luona. Siellä oli myös kivoja graffiteja, joiden luona meistä otettiin kuvia. 

Reissun viimeisenä päivänä menimme Hervantaan Suolijärvelle. Tämä lenkki on meille hyvin tuttu, kävelimme täällä usein silloin kun asuimme Tampereella. Tässä paikassa meistä otettiin valokuva. Tarkkasilmäiset huomaavat, että kuva on otettu täsmälleen samassa paikassa kuin blogin bannerissa oleva kuva. Bannerikuva on otettu noin 7 vuotta sitten ja nyt otettiin uusi versio. Mitäs sanotte, eikö ole aika hieno kuva? 

Huolettomia kesäpäiviä

Olemme ehtineet puuhata vaikka mitä tässä viime aikoina. 

Keskiviikkona Sipi pääsi Urpon, Kärsän ja Nipsun kanssa Kangenmiekan kierrokselle. Minä en lähtenyt mukaan, koska isäntä oli luvannut viedä minut pienemmälle yksityislenkille. 

Kangenmiekan kierroksella on pieni luonnonlähde nimeltä Käärmelähde. Siinä on yleensä pysähdytty ja juotu vähän raikasta vettä lähteestä. Tällä kertaa kävi kuitenkin niin, että Kärsä hyppäsi lähteeseen! Vesi meni aivan sameaksi, koska lähteen pohja on savinen. Onneksi ei käynyt mitään sen pahempaa. 

Laavulla Urpo ja Kärsä pitivät lepotaukoa. 

Ja Sipi jäi vahtivuoroon.

Lopuksi otettiin vielä pakollinen poseerauskuva muistoksi tästä lenkistä. 

Torstaina päätimme tehdä toisen pienen kesäretken. Lähdimme käymään Turun saaristossa. Ajelimme Korppooseen ja sieltä vielä Gyltöseen. 

Perillä meitä odotti rauhallinen niemennokka, jossa ei ollut ketään muita. Ilma oli lämmin ja aurinkoinen ja maisemat mitä parhaimmat. 

Kävimme uimassa koko ajan ja Sipi joi merivettä niin paljon, että hänellä meni vähän vatsakin siitä sekaisin. 

Tämä kesäretki oli kyllä yksi parhaimmista. Toivottavasti pääsemme tänne vielä uudestaan!

Sipin pieni synttärireissu

Alkuviikosta teimme pienen matkan Fiskariin eli Fiskarsiin. 

Ensin kävimme kylillä vähän katsomassa paikkoja, mutta meistä parasta oli kuitenkin se, kun pääsimme pieneen järveen uimaan. Olikin aika kuuma päivä, joten pulahdus viileään veteen teki oikein hyvää. 

 

Koska oli Sipin syntymäpäivä, hänestä otettiin jokavuotinen muotokuva. Tässä hän poseeraa hienossa maisemassa:

Seuraavana päivänä kävimme pienen automatkan päässä Raaseporissa keisarinna Dagmarin lähteellä. 

Siellä parasta oli se, kun pääsimme mereen uimaan. Me juoksimme rantaan aivan sekopäisinä ja pidimme kauheaa meteliä. Sipi meni uimaan koko ajan uudestaan ja uudestaan, vaikka meidän olisi pitänyt jo olla rannalla kuivattelemassa. 

Kun olimme kalliolla pitämässä taukoa, emäntä sai ikävän puhelun veljeni Everin emännältä. 

Everi on poissa. Hänelle oli tullut lähtö yllättäen eikä mitään ollut tehtävissä. 

Tämä uutinen oli tosi surullinen ja pysäyttävä. Koskaan ei tiedä kuinka monta päivää kenelläkin on jäljellä. Minä sain puhelun jälkeen monta ylimääräistä halia isäntäväeltä. 

Halusin kuitenkin jatkaa kesäpäivän viettoa suunnitelman mukaan. Tässä hain isoa karahkaa, jonka isäntä heitti aika kauas veteen. 

Sipi olisi halunnut sen itselleen ja koitti anastaa sen minulta rannassa.

Lopulta hän sai leikkiä sillä hetken ja hakea sen ihan itse vedestä. 

Paluumatkalla pysähdyimme vielä keisarinnan pöydän luona, ja Sipi esitti keisarinnaa. 

Pieni kesälomareissu

Isäntäväellä on nyt kesäloma, joten pääsimme pienelle matkalle. Menimme autolla Iittiin, jossa meillä oli majapaikka varattuna. 

Ensin pysähdyimme kuitenkin Saaren kansallispuistoon pitämään eväs- ja ulkoilutaukoa. Me kävimme uimassa ja sen jälkeen minä keskityin kerjäämään isäntäväen eväitä. Olen tullut aika eteväksi huomaamattomassa kerjäämisessä. 

Perillä Iitissä pääsimme melkein heti kävelemään 3,5 kilometrin pituisen hirvenpolun. 

Se oli paikoin aika vaikeakulkuinen ja jyrkkä. Meillä ei silti ollut mitään vaikeuksia. 

Pidimme paljon hengähdys- ja maisemanihailutaukoja. Näköalat olivatkin huikeat.

Kävimme myös jokaisessa purossa juomassa ja virkistäytymässä. 

Polun varrella oli hieno iso hiidenkivi, jota ihailimme hetken. Oikeastaan meillä oli jo kiire saareen laavulle, jossa kuulemma saisimme iltapalaa. 

Iltasnäcksin jälkeen kävimme käsilossilla pienemmässä saaressa. Tästä lossista en tykännyt kovinkaan paljon, sillä se keikkui ikävästi. Pikkusaaressa oli kuitenkin mielenkiintoisia hajuja ja löysin maasta hyläytyn linnunpesän, jossa oli kuoriutumattomat munat. 

Saaressa oli myös todella paljon punkkeja. Isäntäväki ei sen takia ottanut meitä yöksi viereen nukkumaan, vaikka yleensä lomalla pääsemme. 

Seuraavana päivänä menimme Pertunmaalle mökille, jossa saimme olla ulkona ihan koko päivän, jopa kaatosateessa. Kävimme myös monta kertaa uimassa rannassa ihan itseksemme. 

Paluumatkalla pysähdyimme Koirakivelle ottamaan valokuvia. 

Majapaikkamme lähellä oli hieno näköalapaikka, jossa kävimme monta kertaa iltapalalla ja lounaalla. Tai me siis katsoimme kun isäntäväki söi, mikä oli minusta aika ikävää, kun olisin itsekin voinut ottaa jotain purtavaa.

Siellä oli tällainen Suomi 100 -järvineitopatsas, jonka kanssa Sipi poseerasi. Minä en viitsinyt. 

Sen sijaan poseerasin näiden hiljaisten koirakavereiden kanssa. 

Tässä kuvassa olemme taas näköalapaikalla iltapalalla. Odotimme, että aurinko laski ja sitten kävelimme takaisin majapaikkaamme. Oli aivan hiljaista ja rauhallista. 

Viimeisenä iltana isäntä otti soutuveneen ja vei meidät taas saareen laavulle iltapalalle. Se oli kivaa, vaikka soutuvene ei olekaan suosikkini. Sipi joi veneen laidan yli vettä järvestä, ehkä häntäkin vähän jännitti. 

Kotimatkalla kävimme Lahdessa tapaamassa suosikki-ihmisiäni. Minä viihdyn siellä hyvin, olenhan ollut siellä hoidossa monta kertaa pienempänä. 

Haunisten altaan lenkki sateessa

Eilen satoi koko päivän, mutta Sipi halusi silti lähteä ulkoilemaan. Isäntäväki lähti hänen kanssaan ensin Raisioon hoitamaan asioita, ja sitten kiertämään Haunisten allasta. Minä en viitsinyt lähteä mukaan, koska minun selkääni vähän kolotti ja muutenkin halusin jäädä kotiin lepäämäään. 

Haunisten altaan parkkipaikalla viereiseen parkkiruutuun kurvasivatkin aivan sattumalta Urpo ja Kärsä, jotka olivat myös menossa ulkoilemaan! Mikä erikoinen yhteensattuma!

Satoi ihan kaatamalla, mutta Sipi pääsi silti uimaan monta kertaa. Sadesäässä on se hyvä puoli, että ulkoilemassa ei ole juuri muita kuin innokkaita koiranulkoiluttajia. Niinpä lenkki oli nopeasti kierretty.

Mummoilla on mummojen säännöt

Koska olen jo varsin vanha - joskin ikäisekseni vielä virkeä - teen joskus lyhyempiä lenkkejä kuin Sipi. Joskus saavun tällaiselta lyhyeltä lenkiltä ennen Sipiä, ja silloin saatan saada päivälliseni heti. Isäntäväki laittaa kuitenkin molempien ruokakupit samalla kertaa lattialle koska me olemme oppineet, että toisten ruokiin ei kajota.

Toissapäivänä kaikki oli kuitenkin toisin. Isäntä laittoi minulle ruoan ja samalla Sipin kulhon Sipiä odottamaan. Sitten isäntä antoi minulle luvan syödä ja meni keittiöön laittamaan itselleenkin jotain purtavaa. Minä söin poikkeuksellisen hyvällä ruokahalulla. Ruokahaluni oli niin hyvä, että kun oman annokseni syötyäni huomasin Sipin kulhon, en voinut vastustaa kiusausta. Tai sitten vain unohdin, että olin juuri syönyt. Minulla on näet nykyään vanhuuden takia varsin lyhyt muisti. Joka tapauksessa totesin että hyvältähän tämäkin maistuu. Pahaksi onneksi Sipin kulhosta kuuluu erilainen kolina kun minun kulhostani. Tämä kiinnitti isännän huomion ja hän ryntäsi paikalle.

Sain melkoisen läksytyksen ja jouduin omaan petiini häpeämään. Mutta kun isäntä meni keittiöön jatkamaan ruoanlaittoa minä totesin, että Sipin kulhoon jäi vielä syötävää. Niinpä hiivin takaisin koirien ruokasaliin ja jatkoin Sipin annoksen kimpussa. Mutta pahuksen kulho kolahteli taas niin, että sain uuden läksytyksen! Se ei haitannut, sillä kaikki Sipin nappulat olivat jo tuulensuojassa.

Ei paha: sain tupla-annoksen ruokaa kahden läksytyksen hinnalla!
Oikeastaan läksytyksetkin olivat aivan turhia, sillä mummoilla on mummojen säännöt.