Kasvattajalle kiitos

Minä olen ollut muutaman päivän sairaana. Kauhea vatsatauti alkoi keskiviikon ja torstain välisenä yönä. Minun vatsani oli aivan sekaisin ja jouduin käymään ulkona ripulikakalla kahden tunnin välein. Lopulta takapää oli niin kipeä kaikesta äkistämisestä ja kakkaamisesta, että ulostin veren sekaista ripulia.

Isäntäväki oli minusta hyvin, hyvin huolissaan. Olen jo niin vanha, että kaikenlaiset krempat voivat oikeastaan olla kohtalokkaita.

Oloni pysyi kurjana myös seuraavana päivänä, enkä syönyt muuta kuin riisivelliä. Olin rättiväsynyt ja koko päivä meni oikeastaan nukkuessa. Onneksi sentään pystyin juomaan vettä, niin nestetasapainoni pysyi kunnossa enkä joutunut lähtemään eläinlääkäriin. Kasvattaja neuvoi puhelimessa hakemaan apteekista Promax vet -nimistä lääkettä. Se on voimakas probiootti joka suojelee vatsaa. Se on lisäksi hyvin herkullisen makuiseksi tehty, joten kuuri on mukava syödä. Lääke tepsi nopeasti: ripuli loppui jo seuraavana päivänä ja oloni alkoi pikkuhiljaa paranemaan. Kasvattajani Tiina tietää aina parhaat vinkit!

Koiravieraita

Meillä kävi eilen vieraita kylässä. Tutut ystävämme Urpo ja Kärsä vierailivat meillä kummitätini ja taaperon kanssa. Minä en aluksi halunnut uskoa, että meidän oikeasti täytyy ottaa vastaan vieraita. Olisin halunnut jäädä pihalle, kun vieraat menivät sisälle.
Sipi taas takavarikoi kaikki lelut ja lopulta ne jouduttiin laittamaan piiloon toiseen huoneeseen, jotta Sipi olisi voinut rentoutua. Vieraat kaivoivat lelukopan pohjalta kaikki luut ja levittivät ne takkahuoneen lattialle.
Sitten menimme metsään rauhoittumaan.

Paattisten luontoretki

Lähdimme tänään etsimään uusia luontopolkuja lähialueilta ja päädyimme Paattisten luontopolulle.
Siellä emme olleet aikaisemmin käyneet, vaikkei se niin kauhean kaukana ole.

Luontopolku olikin oikein kiva! Metsä oli paikoitellen koskemattoman oloista ja siellä oli paljon kaikkea tutkittavaa. Vastaantulijoita ei ollut kuin muutama, mikä on melko harvinaista nykyään.

Nuuhkimme kaikkia mättäitä tarkkaan.

Sipi kulki koko ajan edellä ja tiedusteli reittiä.

Kallion päällä meistä otettiin kuva. Sipin kieli roikkui jo todella pitkänä.

Laavulla pidimme taukoa ja isäntäväki joi kupposet teetä. Me saimme keksimuruja laavun lattialta.

Mietin vain, että miksei otettu makkaraa mukaan.

Paluumatkalla kävimme juomassa ja pulikoimassa Paattistenjoessa. Vesi oli ihanan virkistävää.

Menimme veteen aina kun se oli mahdollista.

Ilma oli nimittäin aurinkoinen ja lämmin. Onneksi reipas tuuli viilensi vähän.

Loppumatkasta menimme kahden hevoshaan välissä. Emme kyllä nähneet hevosia.

Paimion luontoretki

Sunnuntaina oli kiva sää, joten päätimme lähteä ulkoilemaan.

Seurueeseemme kuului muutama ihminen sekä koiratutuista Urpo ja Kärsä sekä Tessa. Kävelimme pitkospuilla järjestyksessä.

Tässä kohdassa oli vierekkäin uusi silta ja vanha silta. Minä menin tietenkin uutta ja parempaa siltaa pitkin, mutta Sipi ei jaksanut odottaa vaan otti ohituskaistan vanhaa siltaa pitkin.

Onneksi sopivia juomataukoja oli reitin varrella riittävästi.

Sipillä oli muutenkin kevättä rinnassa ja vauhtia tassuissa.

Vain Tessa puuttuu tästä kuvasta, mutta muuten näette, miten hienosti osasimme odottaa kun ihmiset söivät omia eväitään nuotiopaikalla.

Koivuluodossa lauantailenkillä

Olen jatkanut pennuusmaisemien muistelua. Eilen kävimme Koivuluodossa pitkästä aikaa. Siellä kävin usein, kun olin vähän nuorempi.

Katselin tässä maisemia Rekun kanssa silloin viimeksi, mutta nyt rinnallani oli Sipi.

Emme päässeet uimaan, koska rannassa uiskenteli joutsen, emmekä viitsineet mennä sitä häiritsemään.

Sipi kiipesi ison kiven päälle, mutta minä en jaksanut vaivautua. Muistan kyllä, että sieltä on hyvät näköalat.

Sipi halusi käydä vähän kastautumassa. Tässä minäkin olen uinut aiemmin.

Kävimme vuorotellen piilossa. Se oli ihan jännää.

Kevät tuntuu olevan jo pitkällä. Ihan kuin muutamassa päivässä kaikki olisi muuttunut vihreäksi.

Vappuvastaanotto

Vappuaattona Sipi lähti isäntäväen kanssa bileisiin. Minä en viitsinyt lähteä, koska sinne olisi pitänyt hölkätä pyörän vieressä 10 minuuttia, eikä sellainen urheilu sovi minulle enää. Enkä muutenkaan ole mikään party animal. Sipillä oli kuitenkin hauskat juhlat ja minä nautin, kun sain levätä kotona rauhassa.

Vappupäivänä oli vähän vähemmän rauhallista, kun meillä oli vappubrunssi. Osa vieraista oli videoyhteydellä mukana, mutta paikan päälle pölähtivät kummitätini ja taapero sekä Urpo ja Kärsä.
Ensin kestitsimme vieraita täällä kotona, mutta lopulta lähdimme metsään ulkoilemaan.

Muuten oli kivaa, paitsi että jouduimme poseeraamaan ylioppilaslakit päässä!

Se ei ollut meistä kovinkaan hauskaa, kuten Sipin ilmeestä voi päätellä.

Kirsikankukkia Aurajokirannassa

Kuulimme huhuja, että Turussa Aurajoen rannassa olisi kauniita kirsikkapuita kukassa juuri nyt. Lähdimme tarkistamaan tilanteen, koska olemmehan kokeneita poseeraajia.

Aurajoen rannassa oli hieman vapputunnelmaa, onhan huomenna vappuaatto. Muutama teekkari näkyi lakkeinensa ja siellä täällä oli muitakin opiskelijoita iltapiknikillä. Me hurmasimme aika monta ohikulkijaa kauniilla olemuksellamme.

Kirsikkapuut kukkivat aika paljon vaatimattomammin kuin Hampurissa. Muutama kukka näkyi sentään.

Kävelimme Aurajoen rantaa Tuomaansillalle asti ja sitten otimme taas kuvia. Eräät ohikulkijat sanoivat, että olemme hyvin kauniita.

Pentuusmaisemissa Naantalissa

Muistelin eilen puolivuotissynttäreitäni Naantalissa ja päätin lähteä uudestaan samoihin maisemiin.

Polut olivat melko samanlaiset kuin silloin pentuaikoina. Ehkä minä vaan olin vähän kasvanut isommaksi ja viisaammaksi. Reitti tuntui myös pidemmältä kuin silloin  ̶  tai ehkä minä vaan olin pentuna vähän energisempi?

Kuten muistatte, reitin varrella on kylttejä ranchilleni, jonka ostin puolivuotiaana.

Kävimme näköalapaikalla pitämässä evästaukoa.

Päätin ottaa pienet torkut siinä eväiden kerjäyksen lomassa. Tässä tuulensuojassa oli oikein lämmin ja mukava uinahtaa.

Ja mikäs tässä torkkuessa näin komeissa maisemissa.

Isäntä heltyi ja antoi minulle pienen palan keksiä. 

Kevätkävely Kangenmiekan kierroksella

Aamulla satoi kaatamalla vettä ja isoja räntähiutaleita, mutta iltapäivällä alkoi paistaa aurinko. Meillä on täällä kotona ihan kamala kaaos menossa, kuulemma joku keittiöremontti. Päätimme siis lähteä retkelle.

Menimme tuttuun paikkaan Kangenmiekan kierrokselle. Siellä oli melko märkää, niin kuin arvata saattoi. Me olimme iloisia, kun saimme kirmata luonnossa, eikä tullut ketään vastaan. Yksi koiraseurue tosin kulki meidän edellä, mutta me tiesimme reitin, joten eräässä mutkassa otimme oikopolun ja pääsimme niistä ohi huomaamatta.

Sipi halusi juoda jokaisesta purosta ja ojasta ja välillä hän pulahti ojaan ihan kahlaamaan.

Metsässä oli rauhallista, ei ketään missään. Vain lintujen äänet kuuluivat. (Ja erään enduroprätkän, mutta onneksi se kesti vain hetken.)

Meistä otettiin kuvia. Minä olin iloisella päällä, koska olin juuri saanut korvanappiin tiedon, että veljeni Everi oli selvinnyt eläinlääkärin tarkastuksesta puhtain paperein. Olin vähän huolissani hänestä, kun hän on kuulemma ollut melko vaisu viime päivinä. Kaikki on nyt kuitenkin ihan hyvin.

Sipi bongasi tällaisen kamalan taideteoksen, vai miksi tätä kutsuisi. Melko pelottavan näköinen.

Tässä kohtaa ylitsemme lensi kaksi kurkea. Sipi ihailee niitä taivaanrannassa.

Kun saavuimme autolle, olimme aika kuraisia ja siksi päätimme käydä hieman puhdistautumassa. Siinä on sopivasti koirien uimaranta, niin menimme muina koirina suoraan veteen. Minä kävin pulahtamassa ihan kokonaan, joten olen nyt tästä porukasta ainoa, joka on heittänyt talviturkin!

Kuulottimet

Kevätsäät ovat sallineet meidän ulkoilla takapihalla jo monena päivänä. Pihalla oleilu on tosi mukavaa, mutta myös yllättävän raskasta. Minun on vahdittava paitsi Sipiä, myös isäntäväkeä. Lisäksi pitää koko ajan tarkkailla, käveleekö joku kadulla tai puistossa. Jos jotain liikettä näkyy, pitää selvittää mistä on kyse.
Lisäksi meidän pitää siirrellä pihalla olevia keppejä ja tikkuja koko ajan. Ja jos sekään ei vielä riitä, terassilla olevassa laatikossa on kaksi pihalelua, joiden kanssa leikimme toisinaan. Sipi yleensä hakee laatikosta pallon ja kongin, ja sitten vaihtelemme niitä aina sopivan tilaisuuden tullen.
Kuten varmaan arvaatte, olemme pihapäivien jälkeen aina aivan uupuneita ja uni maistuu illalla.

Joskus käymme vielä pihahommien jälkeen kävelylenkillä. Tässä poseeraan vakavana ja esittelen hienoja korviani. Eipä uskoisi, että näin isoilla korvilla on vaikea kuulla. Mutta niin se vaan on, että minun kuuloni on heikentynyt viime aikoina. Onneksi Sipi aina hälyttää, jos on jotain mitä pitäisi huomata. 

Jos olemme kotona ja ovikello soi, minä jään omaan petiin istumaan ja ulvon kovaan ääneen. Sipi saa hoitaa ovella vahtimisen.