Siellä emme olleet aikaisemmin käyneet, vaikkei se niin kauhean kaukana ole.
Luontopolku olikin oikein kiva! Metsä oli paikoitellen koskemattoman oloista ja siellä oli paljon kaikkea tutkittavaa. Vastaantulijoita ei ollut kuin muutama, mikä on melko harvinaista nykyään.
Nuuhkimme kaikkia mättäitä tarkkaan.
Sipi kulki koko ajan edellä ja tiedusteli reittiä.
Kallion päällä meistä otettiin kuva. Sipin kieli roikkui jo todella pitkänä.
Laavulla pidimme taukoa ja isäntäväki joi kupposet teetä. Me saimme keksimuruja laavun lattialta.
Mietin vain, että miksei otettu makkaraa mukaan.
Paluumatkalla kävimme juomassa ja pulikoimassa Paattistenjoessa. Vesi oli ihanan virkistävää.
Menimme veteen aina kun se oli mahdollista.
Ilma oli nimittäin aurinkoinen ja lämmin. Onneksi reipas tuuli viilensi vähän.
Loppumatkasta menimme kahden hevoshaan välissä. Emme kyllä nähneet hevosia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti