Viikonloppu Seinäjoella

Teimme viikonloppuna reissun Seinäjoelle. Siellä en ollut ennen käynytkään, joten oli mielenkiintoista tutustua uuteen kaupunkiin. Ensin ajoimme autolla kauhean pitkän matkan. Kankaanpäässä pidimme pienen tauon ja lepuutimme lihaksia. Minusta tulee nykyään niin kankea kun olen pitkään autossa enkä pääse jaloittelemaan. 

Seinäjoella menimme ulkoilemaan ensiksi. Löysimme ihanan metsän, jossa teimme reippaan tunnin lenkin.

Sitten menimme hotelliin. Se oli aivan Lakeuden ristin lähellä ja saatoimme katsella sitä ikkunasta, koska koirapeti oli sijoitettu ikkunalle. Oikeasti nukuimme kyllä isäntäväen sängyssä.

Meille koirille oli hotellissa myös tervetulolahjaksi monta herkkutikkua. 

Vietimme illan huoneessa yksin, kun isäntäväki oli jossain humputtelemassa. Yöllä pääsimme pienelle lenkille läheiseen puistoon, ja sen ansiosta nukuimme aamulla melko pitkään.

Aamulenkillä kävimme katsomassa Lakeuden ristiä tarkemmin. Olihan se aika komea. 

Ennen kotiinlähtöä kävimme vielä uudestaan siellä kivassa metsässä ulkoilemassa, jotta jaksoimme matkustaa koko matkan takaisin kotiin. 

Metsän antimet

Viime viikolla olimme metsässä samoilemassa ja etsimässä sieniä ja marjoja. Kävelimme rauhallisesti polkujen vieressä ja katselimme maahan, näkyisikö mättäillä poimittavaa. 

Minä hoksasinkin yhtäkkiä, että erään kannon päällä oli minulle hyvää välipalaa: omenapiirakkaa! Joltain oli varmaan jäänyt siihen metsäeväät, ehkä vahingossa. Minä hotkaisin äkkiä ison palan suuhuni ja nielaisin sen ennen kuin isäntäväki ehti kieltää. 

Tällä metsäreissulla oli eväät kohdillaan.

Kasvattajan leirillä

Viime viikonloppuna olimme jokavuotisella kasvattajan leirillä Savitaipaleella. Samassa paikassa leireilimme viime vuonna. Tänä vuonna oli vähän vähemmän osallistujia, noin 40 koiraa ja ehkä 15 ihmistä. 

Perjantaina saavuimme perille illalla melko myöhään ja kävimme heti moikkaamassa kaikki tutut ihmiset. Tietenkin kasvattaja Tiina oli paikalla, ja lisäksi monta muuta tuttua. Melkein kaikki koirat olivat mökeissä tai autoissa, jottei tulisi tappeluita tai muuta yleistä kaaosta. Tapasimme ainoastaan muutamia pentuja, ainakin Nuutin ja Källin. Leirillä oli myös siskoni Oikku ja Sipin sisko Pihka, mutta emme ehtineet tavata heitä.

Ihmiset menivät saunaan ja uimaan ja me koirat odottelimme mökissä. Meidän mökissä nukkui myös ystävämme Arman, mutta hän oli isossa häkissä jottei tulisi mitään hämminkiä. Yöksi häkin ovi avattiin ja saimme kaikki olla vapaana. Mitään ei silti sattunut, koska Arman pääsi aina häkkiinsä "turvaan" ja me tiesimme, että sinne emme menisi. 

Lauantaina kävimme Armanin kanssa aamukävelyllä ennen kuin muut heräsivät. Metsätiellä oli rauhallista lukuunottamatta hirvikärpäsiä. Emäntä on yrittänyt suojautua niiltä pukeutumalla huppariin, mutta ei se mitään auttanut. Niitä hirvikärpäsiä oli joka paikassa. 

Poseerasimme Armanin kanssa opaskyltin luona. 

Päivällä saimme kokeilla erilaisia aktiviteettejä. Sipi meni kokeilemaan rallitokoa! Se oli tosi jännää, vaikkei sen enempää Sipi kuin emäntäkään tiedä lajista mitään. Oli kuitenkin kiva kokeilla ja tutustua lajiin. 

Minä menin kokeilemaan taas leirimätsäreitä. Ja kuten aina, sijoituin tosi hyvin! 

Tässä näette leirimätsäreiden SIN2 BIS3 -koiran. Palkinnot eivät tulleet mukaan kuvaan, mutta sain ison kasan kaikkia herkkuja ja yhden uuden vinkulelun (jonka Sipi kylläkin takavarikoi kotona ja vingutti sitä koko ajan niin kauan kunnes emäntä laittoi sen kaappiin).
BIS-kehän muuten voitti Arman! Hänhän on niin komea, joten en ihmettele että hän voitti.

Toisena yönä Arman oli jo lähtenyt kotiin ja meidän mökkiin tulivat uudet kaverit. Emme tunteneet niitä ennestään, joten ne nukkuivat omissa tilavissa häkeissään, jotka oli peitetty niin ettemme edes nähneet toisiamme. Yö meni hyvin. Jotkut koirat tietenkin haukkuivat yöllä, kun kävivät tekemässä tarpeitaan tai muuten vaan riekkumassa. 

Kun lähdimme kotiin sunnuntaina, olimme aivan poikki. Paluumatka kesti noin 5 tuntia jonka käytimme tehokkaasti lepäämiseen. Silti olimme uupuneita vielä seuraavanakin päivänä. 

Kyllä leirillä on aina mukavaa! Ensi vuonna sitten uudestaan! 

Normipäivät

 Viime aikoina emme ole tehneet mitään kovin erikoista. Olemme vain olleet kotona ja päivät ovat muistuttaneet toisiaan. Se sopii minulle oikein hyvin. On ihanaa vain makoilla kotona sohvalla ja jos käy hyvä tuuri, saan ylleni lämpimän lampaantaljan. Taljan alla saatan makoilla liikkumatta vaikka pari tuntia. Se on niin ihanaa, kun on lämmintä ja pehmeää. 

Seurakoira

Minusta on vanhemmiten tullut paljon seurallisempi kuin ennen. Nuorempana halusin aina olla vain parhaassa seurassa eli yksin. Menin yleensä eri huoneeseen kuin muut enkä ole koskaan tykännyt esimerkiksi nukkua toisten lähellä. 

Mutta nyt kun olen jo vanha ja vähän epävarma, koska aistini eivät ole yhtä herkät kuin ennen, haluan usein olla muiden seurassa. En pidä siitä, että minut yllätetään, joten on hyvä että joku vahtii minun puolestani. Sipi aina hälyttää jos joku tulee kotiin ja muutenkin pitää huolen meidän turvallisuudesta. 

Silloin kun isäntäväki syö, olen mielellään pöydän alla. Tietenkin siksi, etten olisi yksin, mutta onhan siinä sekin hyvä puoli että olen sitten heti paikalla jos jotain sattuisi tippumaan ruokapöydältä. 

Riisistä riisiin

Minun vatsani on taas löysällä. Viime aikoina olen vähän väliä maha kipeänä. En tiedä mistä se johtuu, helteestä vai mistä, mutta jostain syystä minun vatsani on ollut löysällä tosi usein. Edellisestä kerrasta on vain pari viikkoa. 

Nyt olen taas riisidieetillä. Tänään vähän ihmettelin aamulla, kun Sipi sai ruokansa normaalisti ja minä en saanut mitään. Minulla oli kuitenkin aika kova nälkä, koska olin yön ja aamun aikana kakkinut monta kertaa takapihalle ja vatsani oli aivan tyhjä.
Sitten huomasin, että emäntä laittoi minulle keitettyä riisiä ja söinkin sen hyvällä ruokahalulla. Lounastauolla kävimme ulkona, mutta minun ei tarvinnut kakata ollenkaan. 

Toivotaan, että tämäkin vatsatauti olisi pian selätetty.

Loman loppu

Viikonloppuna isäntäväen kesäloma loppui. Sitä lähdettiin juhlistamaan luontoretkelle Paimion luontopolulle. Minä en lähtenyt tälläkään kertaa mukaan, koska oli aika kuuma päivä. Sipin lisäksi koirista oli mukana Urpo ja Kärsä.  Retkellä oli mukana myös taapero sekä minun kummitätini ja yksi eläkeläinen. 

Päivä oli aurinkoinen ja kaunis ja Sipi kulki nätisti poikien kanssa. 

Poseeraaminenkin onnistui hienosti. 

Lenkki oli kaikenkaikkiaan kiva ja hauska kesäloma sai mukavan päätöksen.

Miniloma Tampereella

Aiemmin tällä viikolla pääsimme käymään Tampereella vanhoissa tutuissa maisemissa. Heti ensimmäiseksi menimme Peltolammille kiertämään kuntolenkin, jota kävelimme aikaisemmin aina. 

Automatkan jälkeen oli ihanaa verrytellä jalkoja ja käydä pulahtamassa virkistävässä lammessa. Tämä paikka on meille hyvin tuttu ja ilahduimme, kun pääsimme käymään täällä taas. Sipille tuli pennuusmuistot mieleen. Täällä hän pienenä mm. nielaisi hanskan ja joutui oksentamaan sen kotona. Hauskoja muistoja!

Hotellimme sijaitsi Lapinniemessä, jossa on kivat ulkoilumaastot. Tässä olimme iltalenkillä ja taustalla näkyy Näsinneula. 

Hotellista oli lyhyt matka Kaupin ulkoilualueille ja Rauhaniemeen. Minä en lähtenyt niin pitkälle, mutta Sipi kävi isännän kanssa katsastamassa nekin paikat. Kävin kyllä katsomassa uudistuneita maisemia rantatunnelin luona. Siellä oli myös kivoja graffiteja, joiden luona meistä otettiin kuvia. 

Reissun viimeisenä päivänä menimme Hervantaan Suolijärvelle. Tämä lenkki on meille hyvin tuttu, kävelimme täällä usein silloin kun asuimme Tampereella. Tässä paikassa meistä otettiin valokuva. Tarkkasilmäiset huomaavat, että kuva on otettu täsmälleen samassa paikassa kuin blogin bannerissa oleva kuva. Bannerikuva on otettu noin 7 vuotta sitten ja nyt otettiin uusi versio. Mitäs sanotte, eikö ole aika hieno kuva? 

Huolettomia kesäpäiviä

Olemme ehtineet puuhata vaikka mitä tässä viime aikoina. 

Keskiviikkona Sipi pääsi Urpon, Kärsän ja Nipsun kanssa Kangenmiekan kierrokselle. Minä en lähtenyt mukaan, koska isäntä oli luvannut viedä minut pienemmälle yksityislenkille. 

Kangenmiekan kierroksella on pieni luonnonlähde nimeltä Käärmelähde. Siinä on yleensä pysähdytty ja juotu vähän raikasta vettä lähteestä. Tällä kertaa kävi kuitenkin niin, että Kärsä hyppäsi lähteeseen! Vesi meni aivan sameaksi, koska lähteen pohja on savinen. Onneksi ei käynyt mitään sen pahempaa. 

Laavulla Urpo ja Kärsä pitivät lepotaukoa. 

Ja Sipi jäi vahtivuoroon.

Lopuksi otettiin vielä pakollinen poseerauskuva muistoksi tästä lenkistä. 

Torstaina päätimme tehdä toisen pienen kesäretken. Lähdimme käymään Turun saaristossa. Ajelimme Korppooseen ja sieltä vielä Gyltöseen. 

Perillä meitä odotti rauhallinen niemennokka, jossa ei ollut ketään muita. Ilma oli lämmin ja aurinkoinen ja maisemat mitä parhaimmat. 

Kävimme uimassa koko ajan ja Sipi joi merivettä niin paljon, että hänellä meni vähän vatsakin siitä sekaisin. 

Tämä kesäretki oli kyllä yksi parhaimmista. Toivottavasti pääsemme tänne vielä uudestaan!

Sipin pieni synttärireissu

Alkuviikosta teimme pienen matkan Fiskariin eli Fiskarsiin. 

Ensin kävimme kylillä vähän katsomassa paikkoja, mutta meistä parasta oli kuitenkin se, kun pääsimme pieneen järveen uimaan. Olikin aika kuuma päivä, joten pulahdus viileään veteen teki oikein hyvää. 

 

Koska oli Sipin syntymäpäivä, hänestä otettiin jokavuotinen muotokuva. Tässä hän poseeraa hienossa maisemassa:

Seuraavana päivänä kävimme pienen automatkan päässä Raaseporissa keisarinna Dagmarin lähteellä. 

Siellä parasta oli se, kun pääsimme mereen uimaan. Me juoksimme rantaan aivan sekopäisinä ja pidimme kauheaa meteliä. Sipi meni uimaan koko ajan uudestaan ja uudestaan, vaikka meidän olisi pitänyt jo olla rannalla kuivattelemassa. 

Kun olimme kalliolla pitämässä taukoa, emäntä sai ikävän puhelun veljeni Everin emännältä. 

Everi on poissa. Hänelle oli tullut lähtö yllättäen eikä mitään ollut tehtävissä. 

Tämä uutinen oli tosi surullinen ja pysäyttävä. Koskaan ei tiedä kuinka monta päivää kenelläkin on jäljellä. Minä sain puhelun jälkeen monta ylimääräistä halia isäntäväeltä. 

Halusin kuitenkin jatkaa kesäpäivän viettoa suunnitelman mukaan. Tässä hain isoa karahkaa, jonka isäntä heitti aika kauas veteen. 

Sipi olisi halunnut sen itselleen ja koitti anastaa sen minulta rannassa.

Lopulta hän sai leikkiä sillä hetken ja hakea sen ihan itse vedestä. 

Paluumatkalla pysähdyimme vielä keisarinnan pöydän luona, ja Sipi esitti keisarinnaa.