Aamupainit

Viikko uudessa kodissa takana.

Tänään pääsin ensimmäistä kertaa autoajelulle, siis takaluukussa ja Rekun kanssa. Menimme metsään kävelylle, ja sitten kauppaan. Jaksoin odottaa autossa kiltisti koko ajan. Kun tulimme kotiin, minulta putsattiin korvat ja leikattiin kynnet. Korvien putsaus oli mukavaa ja kynsien leikkuukin sujui hyvin, kun sain koko ajan maksamakkaraa kuonon eteen.

Illalla meille tuli vieraita! Kaksi pientä poikaa peuhasi kanssani kunnes olin aivan rättiväsynyt, ja myöhemmin kummitäti tuli taas katsomaan minua.

Lauantait vaikuttavat olevan mukavia päiviä.

Valkkarinkuja

Me löydettiin tällainen katu Raisiosta!

Korvat pystyssä!

Korvani eivät tänään ole lerputtaneet juuri ollenkaan. Melko yllättävää, sillä vielä eilen ne roikkuivat puolestavälistä kaksin kerroin. Hyvä vaan, sillä nyt kuulen paremmin kun ruokaa tarjoillaan!

Pennun arkea.

Taidanpa nyt kertoa teille mitä minun tavalliseen arkipäivääni täällä uudessa kodissa kuuluu.

Herään yleensä siinä kahden - kolmen välissä aamulla ja vingun sen verran, että joku (toistaiseksi se on ollut isäntä, koska hän on pentulomalla) herää viemään minut ulos.
Ulkona teen kakat ja nuuhkin tai riehun vähän. Seuraavan kerran toistan tämän operaation joskus viiden - kuuden tienoilla, aamulla siis. Kuka sitä nyt koko yön nukkua jaksaisi?





Kun muut eivät kuitenkaan voi nukkua kun minä nukun (jota muita miellyttääkseni teen joka tapauksessa aika paljon), hereillä ollessani yleensä kerään kaikki Rekun lelut lelukorista yksitellen, riehun niiden kanssa tai kaluan niitä hetken, ja levitän ne ympäri asuntoa. Tällä välin "isoveljeni" Rekku kiertää keräämässä suurimman osan leluista omaan petiinsä ja vahtii minua.

Useimmiten Rekku ei välitä seurastani kauhean paljon, mutta muutamaan otteeseen olemme jo nukkuneet aivan vierekkäin. Tervehdimme toisiamme jo iloisesti, mitä ei tapahtunut vielä muutama päivä sitten. Toisinaan tämä kaksio käy meille molemmille vähän ahtaaksi, mutta minä osaan kyllä väistää kun isompi murahtaa. Se lienee muutenkin terveydelle hyväksi. Tosin joskus minulta yksinkertaisesti unohtuu, että Rekku on isompi. Haluaisin niin kovasti leikkiä, ja koska Rekku ei sitä heti tajua, joudun vähän näykkäisemään. Se on mielestäni vähän tosikko tuo Rekku, mutta kyllä meistä vielä kaverit tulee.



Ruokalistalla minulla on melkein täysi kulho pehmeäksi turvotettua Happy Dogia neljä (4!) kertaa päivässä. Syötyäni minun vatsani on aivan pullollaan, mutta yleensä en viitsi heti ruoan päälle levätä, vaan teen jotain millä voin kuluttaa juuri saamani lisäenergian. Niin, ja tietysti käyn pissalla HETI ruoan päälle. Jos joku ei ole älynnyt viedä minua ulos, teen pissat sisälle. Useimmiten onneksi joku vie minut kyllä ulos, sillä ulkona pissaamisesta saa herkkuja, mitä sisällä pissattuani en ole vielä kertaakaan saanut.



Aina tilaisuuden tullen isäntä ja emäntä pelaavat minun kanssani lattialla jotain, mitä mieleen juolahtaakaan. Välillä he alkavat "treenaamaan" kanssani jotain, esimerkiksi pöydällä seisomista, hampaiden tarkastusta, luoksetuloa, kynsien leikkuuta, autossa olemista tai jotain ihan muuta. Treenaaminen on yleensä mukavaa, koska siinä saa jatkuvasti herkkupaloja. Muuten se olisikin aika tylsää. Ulkona olemme myös treenanneet: taluttimessa kävelemistä, vieraiden ihmisten tapaamista ja tietysti luoksetuloa. Olen melko rohkea ja uskallan jo kulkea aika kauas yksin.



Tällaista minun elämäni on nykyään täällä uudessa kodissa. Täällähän voisi jopa viihtyä.

Lumimyrsky!

Toinen päiväni uudessa kodissa alkoi jo aamuyöllä, kun herätin kaikki. Lähdin käymään kylpyhuoneessa tarpeillani (olenhan siisti neiti), kun Rekku röyhkeästi valtasi Taavilta lainaamani häkin.



Kuules nyt Rekku, se häkki on minun henkilökohtainen turvapaikkani, vaikka onkin minulle vielä toistaiseksi aika suuri. Pysyttele poissa sieltä, tai kerron Taaville, joka on sentään virkakoira!

Illalla sain ruokaa jo neljännen kerran. Ennen ruokaa kaulaani soviteltiin uusi panta, joka on saman värinen kuin se mikä minulla oli pentulaatikossa. Ajattelivat kai, että olisin jo tottunut siihen, ja niinhän minä olinkin. Hyväksyin pannan vain hyvin lyhyen, muodollisen purnaamisen jälkeen.



Iltalenkillä upposin kainaloitani myöten uuteen lumihankeen. Lumi pöllysi niin, että sitä oli silmät ja korvat täynnä. Silti tein kakat urheasti ulos. Niin, ja kävi meillä jo vieraitakin: kummitätini ja -setäni, jotka varmasti ottavat minut mielelläni hoitoon melkein milloin vain.

Hurja päivä.

Blondi tuli taloon!

Tänään uusi isäntäväkeni tuli hakemaan minua.
Minä ja Oikku-sisko tervehdimme heitä iloisesti, kuten aina. Minto-äiti oli hieman varautunut vieraita kohtaan, kun yksi pentu toisensa jälkeen on kadonnut vieraiden mukana jonnekin.
Kaikki muutkin tervehtivät vieraita äänekkäästi ja nätisti. Benin katkennutta hammastakin esiteltiin (ihan oikein sille, mitäs kurmotti minua - vaikka kyllähän se Rommin vika oikeasti oli).

Vieraat allekirjoittelivat jotain papereita, ja sitten kasvattajaäitini Tiina nosti minut pentulaatikosta kesken unien. Taisi olla tunteellisempi hetki hänelle kuin minulle. Sitten sullouduttiin autoon, missä yhteydessä uusi isäntäväki oli unohtaa sekä takin että käsilaukun. Edessä oli parin tunnin automatka halki lumisen maiseman. Minä halusin katsella ikkunasta melkein koko ajan enkä pelännyt paljoakaan.

Perillä uudessa kodissa tapasin uuden perheeni kolmannen jäsenen nimeltään Rekku. Hän on todella mielenkiintoinen. Tarkemmin ajatellen Rekku taitaa olla uusi idolini, jota ihailen ja matkin joka käänteessä. Hän murahteli minulle toisinaan, ja takavarikoi välittömästi omaan petiinsä kaikki lelut joihin ehdin koskea, mutta uskon että meistä tulee parhaat kaverit.

Tässä ensivaikutelmiani uudesta kodista:


Tuolla olisi taas jotain uutta kiinnostavaa.


Narusta Rekku ei ole niin mustasukkainen.


Mitäköhän kaikille sisaruksille kuuluu?

Kaunis Villa

Ruotsin tuliaisia

Vihdoinkin! Värini on vahvistunut: olen nyt virallisesti "Pink Lady", oikealta nimeltäni "Safe Keeper's Evil Power" eli "Villa".


Tässä eräs ehdotus logokseni (elokuvasta "Grease").


Tässä toinen (Dr Evil, joka on nähty Austin Powers -elokuvissa).

Harkittakoon näitä kuitenkin vielä.

Kutsumanimestäni huolimatta en ole villakoira, vaan Valkoinenpaimenkoira Villa. SeVilla, PanchoVilla, ihan miten vain, kaikki käy. Kutsumanimeni on toki myös suora viittaus kennelnimeeni: "Evil Power" on suomeksi paha voima, "Villain" taas tarkoittaa roisto.

Siskoni "Extremely Alive" lähti vaihto-oppilaaksi Ruotsiin. Mutta ei hätää, ruotsintuliaisena meidän pentulaatikkoomme tupsahti ihan samanoloinen pentu, poika tosin. Paluumatkalla tulokas oli piipahtanut MINUN tulevassa kodissani. Sieltä hänellä oli varsin mielenkiintoista kerrottavaa: Siellä oli valtavankokoinen musta koira, joka on valtavan kiltti, ja lisäksi kaksi valtavan suurta fudista, ja aivan valtavan iso luu.

Vielä viikko, ja sitten pääsen kokemaan nuo ihmeet itse. En meinaa pysyä nahoissani.

Isoveli!

Ai niin! Minua kuulemma odottaa iso ja musta "isoveli" tulevassa kodissani. Hänen tarinansa on luettavissa täällä: http://rekku.blogspot.com/

Isäntäväki taas täällä!

Jopas jotakin! Taas ne kaksi tyyppiä ilmestyivät pentulaatikkoomme. Koko sisarusparvi ryntäsi välittömästi heidän kimppuunsa koko viisiviikkoisten tarmollaan. He taisivat yllättyä terävistä hampaistamme, ainakin voihkaisuista päätellen.

Pentulaatikon alusta oli paikoitellen niin märkä, että vieraiden housut ja sukat kostuivat. Pahoittelen, mutta oikeastaan vain veli "keltainen" viitsii käydä sanomalehtinurkassa helpottamassa oloaan. Liian edistynyttä meille muille.

Aikuiset koirat joutuivat odottamaan portin takana, mikä aiheutti äänekkäitä protesteja.

Ulkona olimme reippaita ja rohkeita, vaikka oli tosi kylmä. Emme pelänneet mitään, edes putkea.



Nyt minua alkaa toden teolla jännittää. Olenko "punainen", "vaaleanpunainen" vai ehkä peräti "pinkki"? Kolmen viikon päästä tiedän sen ja paljon enemmän (luulen kyllä, että vieraat katselivat pisimpään "punaista"...). Siihen asti tarvitsen vain paljon unta. Ja RUOKAA!