Pörhistelyä

Minusta on tullut mahdoton pörhistelijä. Aina kun huomaan jotain epäilyttävää, nostan niskakarvat pystyyn ja tuuheutan hännän paksuksi. Tällä hetkellä monet asiat ovat minusta epäilyttäviä, esimerkiksi toiset koirat, yksinäiset ihmiset, jänikset, ketut, jotkut pensaat, maassa olevat roskat tai oikeastaan mikä tahansa tavallisesta poikkeava.
Karvat ovat joskus pystyssä koko selässä häntään asti, ja silloin häntä pitää paitsi tuuheuttaa, myös nostaa aivan pystyyn.
Olen myös epeli hajustamaan itseäni. Kerran hieroin itseeni variksenraadon hajua, ja eilen metsälenkillä heittäydyin kuolleen käärmeen päälle ja koitin tartuttaa itseeni sitä ihanaa tuoksua. Aivan kummallista että ihmiset eivät ymmärrä näiden hienojen tuoksujen päälle.

Steffi Graf

Emäntä on laittanut lelulaatikkoon tennispallon. Se on ehkä paras lelu! Kyllähän se riepukin on tosi kiva, mutta pallo on tämänhetkinen suosikkini. Sitä saa purra niin kovaa kuin jaksaa ja aina leuat ponnahtavat takaisin auki. Lisäksi siinä on mukavantuntuinen karvapinta, joka menee suussa ihanan limaiseksi. Tai siis oli - se karvapinta taisi irrota siitä pallosta ihan vahingossa eikä sitä sitten enää löytynytkään mistään. Enkä minä sille mitään voinut että se meni minun suuhuni - Rekku olisi kuitenkin syönyt sen jos minä en olisi ehtinyt ensin! Isäntä ihmetteli kun vatsani oli hieman sekaisin toissapäivänä. Hän ei vaan tajunnut että se johtui ns. tennisvatsasta (vrt. tenniskyynärpää). Se on varsin yleinen vaiva jos nauttii paljon tennispalloja.


Takapihalta voimme tarkkailla kadulla liikkuvia kaivinkoneita, ihmisiä ja koiria. Mutta jos poistumme portista ilman lupaa saamme kuulla kunniamme!


Kaluttua tennispalloa on syytä vartioida hyvin, sillä se on hyvin suosittu lelu myös talouden muiden koirien joukossa. Taustalla voitte nähdä pallon jota minä en vielä ole ehtinyt käsittelemään.

Toukokuun tunnelmissa

Isäntä lauleli mulle tässä eräänä päivänä lenkillä Anssi Kelaa mukaillen:

Villa hei sun täytyy muuttuu
Sun riehunnaltas suunta puuttuu
Sä aina tartut keppiin pisimpään
Se ei mahdu mihinkään
Sä et oo mikään pentu enää
Sun täytyis tehdä jotain ovelaa
Ja Rekullekin temppus opettaa

Minä en oikein arvostanut tuota laulua.

Kiva yllätys!

Minä ilahduin kovasti kun yllätys paljastui torstaina: isäntä tuli kotiin!

Treenipäiväkirja

Eiliset treenit eivät menneet yhtä hyvin kuin viikko sitten. Olin minä silti taitava. Ohjaajakin sanoi, että pitää vielä vähän treenata, niin sitten ollaan valmiita kokeeseen!
Tällä kertaa sekoilin taas liikkeestä istumaan jäämisessä, siihen tarvitsin muutaman lisäkäskyn. Seuraaminenkin oli vähän hankalaa - kävelin koko ajan niin tiiviisti emännän vieressä, että tassuni jäivät emännän jalkoihin. Taisin myös hyppiä vähän emäntää vasten seuraamisessa.
Ainakin henkilöryhmä meni melko hyvin. Teimme sen ensimmäistä kertaa vapaana seuraten, ja aika hyvin meni. Paitsi että kun piti istua perusasentoon, minä olinkin ihan väärinpäin, peppu menosuuntaan.
Minä syytän lämmintä kevätpäivää ja väsymystä!

PS. Tänään on kuulemma luvassa joku kiva yllätys!!

Sateisen sunnuntain metsälenkki

Treenipäiväkirja + muut kuulumiset

Olin taas treenaamassa keskiviikkona Haunisten kentällä. Teimme koko käyttäytymiskokeen kuvion läpi ilmoittautumisia myöten, ja minä olin hirmuisen taitava. Selvitin koko kuvion mallikkaasti, jopa vapaana seuraten. Liikkeestä istumaan jäämisessä tarvitsin hieman lisäkäskyjä, mutta sehän on tässä vaiheessa vielä ihan sallittua.

Kuvan lähde.

Viime päivinä on ollut aika lämmintä. Yöt on vielä kylmiä, mutta päivällä auringossa on mukavaa. Sen on huomanneet myös kaikki metsän eläimet. Eilen törmäsimme tällaiseen kaveriin:


En saanut käydä moikkaamassa, mikä oli minulle suuri pettymys.

Hauskaa vappua!