Tutustumista Urpoon

Kävimme taas tutustumassa Urpoon, koska meidän emäntä on sairaana eikä se jaksa viedä meitä pitkälle lenkille. Kummitätini vei minut ja Rekun Uittamolle katsomaan merta, ja sillä aikaa Urpo viihdytti meidän emäntää sisätiloissa.
Lenkin jälkeen leikimme Urpon kanssa takapihalla. Tulimme oiken hyvin toimeen. Kerran jouduin sanomaan kovasti, kun Urpo roikkui hännässäni koko painollaan. Ja katsokaa miten himoitsevasti Urpo tarkkailee Rekun häntää!


Rekku ei pahemmin Urpon seurasta välittänyt ja murahti aina, kun Urpo tuli lähelle.

Minusta oli vain hauskaa riehua pienen pennun kanssa! Minä juoksin ja telmin yhtä innoissani kuin melkein 11-viikkoinen Urpo.

Urpo-serkku

Kävin tänään kummitätini luona kylässä, ja kas kummaa, sinne on muuttanut asumaan joku rääpäle! Ihmettelin kovasti, mikä ihmeen pieni rotta minua seurailee kun kävelin ulkona, mutta sehän oli se Urpo.

Tottakai ensin pörhistelin ja pidin häntäni korkealla ja osoitin ylivoimaani kaikin keinoin. Tuollainen pieni kääpiö ei saa luulla itsestään mitään. Ja minä kyllä tein selväksi, kumpi meistä käskee. Jahtasin Urpoa hieman, mutta hän rupesi heti kiljumaan. Minä olin meistä kahdesta niin selvästi pomo! Ah, mikä ihana tunne saada pomottaa ihan täysillä.


Ihan mukavaksi hepuksi se osoittautui kuitenkin, sitten kun oltiin vähän aikaa tutustuttu. Meistä tulee Urpon kanssa varmasti hyvät kaverit, kunhan Urpo vähän kasvaa. Ehkä sen kanssa voi sitten painiakin. Nythän se vaan pyörähtää selälleen heti jos sitä koskettaa tassulla.

Jääkiekkoa

Eilen meillä katsottiin televisiosta jääkiekkoa. Minä ja Rekku emme pidä jääkiekosta, emme ollenkaan. Se on hirveän stressaavaa. Kun televisiosta tulee jääkiekkoa isäntä ja emäntä eivät huomaa meitä ollenkaan. He tuijottavat vain ruutua jännittyneinä ja saattavat yht'äkkiä huutaa vihaisesti tai alkaa hyppimään riemusta. Sellainen käytös on perin outoa. Mistäs me voisimme tietää että he huutavat jääkiekkoijoille eivätkä meille! Niinpä me katsoimme Rekun kanssa parhaaksi hiipiä vähin äänin yläkertaan matsin ollessa kiivaimmillaan, emmekä tulleet alas kuin erätauoilla.

Kummitädin kolmekymppiset

Olin viikonloppuna Vierumäellä. Sinne kokoontui paljon tuttuja juhlimaan kummitätini 30-vuotisjuhlia. Ulkoilimme, pelasimme golfia, ratsastimme ja lenkkeilimme sekä tietenkin söimme hyvin, muun muassa mehevää porsaanpihviä. Sää oli varsin kesäinen, joten kävimme myös uimassa monta kertaa Vierumäen kirkkaissa lammissa. Ihmiset väittivät, että vesi on vielä liian kylmää uimiseen, mutta minulle ja Rekulle se kelpasi jo mainiosti. Paluumatkalla kävimme Lahdessa minulle hyvin tutussa ja mieluisassa hoitopaikassa tervehtimässä äitienpäiväsankaria. Autossa oli melko kuuma, joten pysähdyimme vielä Räyskälässä uimaan metsälammessa.