Mejää ja kimppalenkkeilyä

Lauantaina meillä oli oikein mahtava päivä. Aamupäivällä tuli vieraita kylään ja se olikin mukavaa kun saimme taas kauheasti huomiota ja leikittäjän. Iltapäivällä pääsimme metsään, jonne menimme autolla. Ensin isäntäväki jätti meidät autoon ja kävivät jossain ihan kahdestaan. Sitten ajoimme autolla vähän kauemmas ja pääsimme kaikki hieman jalottelemaan ja riehumaan. Ja sen jälkeen alkoikin hauskuus: ensin minä pääsin autosta yksin isäntäväen kanssa metsään. Kävelimme autolta hieman syvemmälle metsään ja kas, haistoin verta! Sammaleella oli melko tuore verijälki ja lähdin seuraamaan sitä. Välillä eksyin hieman jäljeltä, mutta pian löysin sen taas. Ja lopuksi löysin purkin, jossa oli minun päivälliseni! Nappuloita, kanaa ja verta. Nam.

Seuraavaksi Rekku pääsi metsään. Hän löysi myös verijäljen, joka oli toisessa suunnassa kuin minun jälkeni. Rekku pysyi jäljellä koko ajan ja rauhallisesti ja päättäväisesti jäljesti koko matkan omalle ruokapurkilleen. 

Viimeiseksi Sipi pääsi jäljestämään oman pienen verijäljen. Mutta Sipiä alkoikin jännittämään! Kun metsästä löytyi melko tuore verijälki, Sipi kääntyi emännän puoleen ja meinasi, että nyt lähdetään takaisin sinne mistä tultiin. Emäntä kuitenkin halusi, että Sipi jatkaa jäljestystä. Ja niin Sipi jatkoi matkaa, ei kuitenkaan kovin halukkaasti. Jälki oli melko tuore ja Sipi on vielä niin nuori, että tehtävä oli aika vaikea. Erään kannon takana oli kuitenkin verinen sieni ja Sipin ruokapurkki. Ihan hyvin se sitten meni, Sipi sai pitää sientä suussa ja "tappaa" sen ja sen jälkeen syödä päivällisensä. 

Mukavaa!

Sunnuntaina lähdimme aikaisin ajamaan kohti Kirkkonummea. Perillä meitä odotti veljeni Everi sekä Justus. Lähdimme yhdessä lenkille maaseudun rauhaan. Minua ja Sipiä aluksi ärsytti huomattavasti Everi ja Justus, mutta mitä pidempään kävelimme, sitä mukavampaa meillä oli. Kun pääsimme takaisin Everin ja Justuksen kotiin, päätimme vähän riehaantua pihalla. Jahtasimme toisiamme ja juoksimme kuin päättömät kanat. Menimme aivan kuraan, mutta ei se haitannut. Oli kivaa juosta poikien kanssa ja Sipikin antoi minun leikkiä muiden kanssa. Kotimatkalla olimme aika poikki.