Aamulenkillä tänään olimme riehakkaalla päällä. Varsinkin Sipi. Me juoksimme ja telmimme innoissamme ja iloitsimme siitä, että kevät on sulattanut paljon lunta metsälenkkimme poluilta. Kun tulimme kotiin aamupalalle, ihmettelimme kun isäntä oli laittanut meille hieman tavallista vähemmän ruokaa. "Hetkinen, hetkinen", mietimme, mutta pian unohdimme koko asian. Pieni nälkä jäi kuitenkin vatsaan.
Nälkä palkittiin pian, kun saimme herkulliset ydinluut! Meidät käskettiin häkkeihimme (jonne Sipikin osaa kipittää esimerkillisesti ensimmäisellä komennolla) ja sitten emäntä jakoi jokaiselle yhden luun. Sipi ei ollut moista herkkua aiemmin nähnytkään, ja repi nahkaa irti luusta kuin pienen apinan raivolla. Minäkin pistelin menemään hyvällä ruokahalulla, sillä ydinluusta irtoava nahka ja varsinkin se itse ydin siellä luun sisällä on aivan taivaallisen hyvää.
Rekku siirtyi valtakorokkeelleen syömään, jotta hänen ei tarvitsisi olla ihan meidän vieressä, ja irrotti huonoilla hampaillaan isoja paloja luusta ja nautiskeli herkusta.
Nyt sitten vaan odotellaan, alkaako Sipin massu kuplia. Sitä kun ei voi koskaan tietää.
PS. Onnittelut Sipin siskolle Pihkalle upeasta menestyksestä Tallinnan näyttelystä! Safe Guardian's Love At First Bite "Pihka" JUN ERI/1 SA JUNSERT ROP JUN PN2 TALLINNA JUNIOR WINNER 2013!
No onpa teillä ollut hieno päivä. Kyllä luuta kelpaa jyrsiä.
VastaaPoistaMinun luonani kävi naapurin mies laserhoitolaitteen kanssa. Sain laserhoitoa lonkkaani. Nyt nukuttaa.
Terveisiä teille kaikille kolmelle koiralle ja isäntäväelle!
Ystävänne Bertta
Hui kauheaa, laserhoitoa! Kuulostaa ihan joltain tähtien sodalta.
VastaaPoistaLuut ovat kyllä olleet kovassa käytössä viime päivinä. Etenkin Sipi on kovasti luiden perään: hän käy heti varastamassa sekä Rekun että minun luun jos vain käännämme selkämme.