Sipi on ihan kauhean kuriton kakara sille päälle sattuessaan. Se ei kuule eikä näe mitään, viilettää vaan pää viidentenä jalkana kauheaa vauhtia eteenpäin. Turha sille on huudella, kun ei se ota kuuleviin korviinsa. Joskus minulle käy niin, että lähden mukaan Sipin hömpötyksiin. Silloin me yhdessä juoksemme villeinä ja vapaina, emmekä välitä isäntäväestä tuon taivaallista. Mikä voisi olla parempaa kuin metsässä kirmaaminen (tai joskus pyörätiellä tai muussa sopimattomassa paikassa)? Kurittomuudesta seuraa tietysti satikutia, mikä on tylsää. Ihmiset eivät vaan ymmärrä hyvän päälle.
Sattuu toisaalta välillä niinkin, että tottelemme hämmästyttävän hyvin. Silloin saamme palkinnoksi Frolicia. Hyvä käytös voi tarkoittaa esimerkiksi toisten koirien ohittamista räyhäämättä ja kiskomatta, tai kotiin kipittäminen ruokailemaan vetämättä remmissä kuin höyryveturi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti