Kävimme eilen juhlimassa isännän tulevia synttäreitä saaristossa. Mukana menossa olivat ystävämme Urpo ja Kärsä sekä sekalainen joukko ihmisiä.
Ensin matkustimme Urpon ja Kärsän kanssa neljästään Volvon takakontissa, jossa oli hieman ahdasta, kun Kärsä makasi pitkin pituuttaan ja me muut väistelimme häntä parhaamme mukaan. Onneksi automatka ei kestänyt kauaa.
Sen jälkeen hyppäsimme veneeseen. ("Hyppäsimme" kuulostaa sopivan keveältä - oikeasti minä olin aivan kauhistunut ja melkein paniikissa, kun piti hypätä veneen kaiteen yli kyytiin.)
Sipillä oli asiaankuuluvat veneilyliivit. Viimeksi ne oli minulla, mutta olen jo sen verran järkevä, ettei tulisi mieleenikään hypätä laidan yli veteen. Sipistä ei voi kukaan mennä takuuseen.
Perillä saaressa juoksentelimme lasten kanssa, keskenämme ja yksitellen koko päivän. Välillä kävimme kahlaamassa ja uimassa, sitten taas jatkoimme kallioilla kipittämistä. Minä ja Sipi tietysti kuritimme Kärsää, koska hänen nyt vaan on opittava paikkansa lauman vähiten tärkeänä. Tosin luulen, että hän salaa nautti meiltä saadusta huomiosta. Urpo sai olla rauhassa ja hän vahtikin tehokkaasti isäntäänsä.
Punkkeja saaressa oli paljon, ja Urpon kaulasta löytyi yksi jo kiinnityneenä. Onneksi se saatiin irti heti.
Päivä oli pitkä mutta hirmu hauska! Olimme aivan poikki, kun paluumatka alkoi. Veneessä Kärsä simahti samantien isännän märän pyyhkeen alle, Urpo torkkui yhden pojan jalkapalloilutakin alla, ja minä nukuin veneen lattialla täydessä unessa. Vain Sipi koitti sinnitellä hereillä. Hän ei suostunut millään käymään nukkumaan ja ihmisillä olikin hauskaa katsellessaan, miten Sipi torkkui istualtaan, silmät kiinni ja simahdellen, välillä heiluen puolelta toiselle ja pää retkahdellen.
Vielä tänäänkin meitä väsyttää tavanomaista enemmän. Päivä saaristossa vaatii veronsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti