Eilen Sipillä oli ihan normaali päivä. Normaali sikäli, että tapahtui kaikenlaista. Sipille tapahtuu aina kaikenlaista.
Ensimmäiseksi aamulla Sipin piti oksentaa. Me saimme toissapäivänä peuranluita, ja Sipi ahmi luunpalasia kitaansa niin paljon, että ei tietenkään jaksanut sulatella niitä kokonaan. Niinpä ne tulivat paluupostissa ylös, ja tietenkin Sipi oksensi matolle, minnekäs muualle.
Päivälenkillä Sipin korvasta alkoi tulla verta. Minä taisin vähän puraista siihen painin lomassa. Se oli vahinko, eikä Sipiä tainnut sattua ollenkaan. Mutta verta tuli niin paljon että sitä jäi lumelle ja turkkiin. Kotiin tullessaan Sipin korva oli niin verinen että se jouduttiin putsaamaan.
Illalla Sipi pääsi taas saunomaan. Hän on ottanut tavaksi odottaa oven takana kunnes isäntäväki ovat valmiita kuumimmista löylyistä ja kiipeää sitten lauteille. Saunominen ei ole minun juttuni, mutta Sipillä näyttää lämpö kelpaavan.
Iltalenkille lähtiessä etupihalla oli taas rusakko. Se on nyt monena iltana tullut syömään lintulaudalta pudonneita siemeniä, jotka ovat jääneet hangelle. Rusakko ei juurikaan pelkää ihmisiä tai edes koiria, vaan lähtee laiskasti loikkimaan meidät nähdessään. Sipi kannusti sitä tavalliseen tapaansa matkoihinsa hurjasti vinkuen tai oikeastaan ulvoen. Lisäksi Sipin vatsa oli peuranluista vähän löysällä eikä iltalenkin tarpeidenteosta meinannut tulla loppua.
Sipin päiviin siis mahtuu kaikenlaista ja Sipi ottaa näistä tapahtumista aivan kaiken irti. En yhtään liioittele sanoessani että Sipi elää sataprosenttista elämää. Nykäsen Matin sanoin: elämä on Sipin parasta aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti