Viikonloppuna oli taas kauheasti äksöniä. Meille tuli vieraita ja myös Urpo ja Kärsä kävivät moikkaamassa meitä. Me koirat olimme kovan paijjailun kohteena ja saimme huomiota enemmän kuin riittävästi. Se oli meistä niin väsyttävää, että lopulta simahdimme sohvalle. Urpo nojasi minun takapäähäni. Se oli aika suloista.
Sunnuntaina, kun kaikki vieraat olivat menneet kotiin, me lähdimme metsään. Oli satanut vettä pari päivää ja metsässä oli raskas kulkea. Me jouduimme välillä loikkimaan syvässä, pehmeässä hangessa. Kun tulimme laavulle, pidimme pienen painitauon. Isäntäväen piti pitää evästauko, mutta tulitikut olivat jääneet kotiin, niin he jäivät ilman evästä.
 |
Painiminen oli kivaa pitkästä aikaa. Minä muistutin Sipille, kuka määrää. Minun täytyy aina pitää laumassa järjestystä yllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti