Kalajoen hiekkasärkillä

Kotimatkalla pysähdyimme pitämään taukoa Kalajoella. Koska oli lämmin päivä, päätimme käydä uimassa samalla. Se oli oikein mukavaa. Matalaa rantavettä riitti todella pitkälle ja me juoksimme särkillä ja vedessä. Tämä lyhyt pysähdys Kalajoella oli yksi reissumme kohokohdista.

Hailuodossa

Olin oikeassa, kun arvelin, että matkamme jatkuu Kuusamosta. Ajoimme sieltä maanantaina Hailuotoon.
En ollut koskaan ennen käynyt Hailuodossa, joten paikka oli mielenkiintoinen uusi tuttavuus. Sinne piti mennä lossilla, mutta Sipi ja minä emme päässeet lossin kannelle, vaan matkustimme autossa.
Perillä meitä odotti ihana hiekkaranta! Mökkimme sijaitsi aivan rannassa, mikä oli todella mukavaa ja kätevää. Pienessä mökissä oli kerrossänky, jonka alapetille emäntä laittoi meidän peittomme, jotta saatoimme nukkua siinä pehmeällä alustalla.



Ennen nukkumaanmenoa kävimme kuitenkin tutustumassa Hailuotoon. Ajoimme autolla pienen matkan luontopolun päähän ja siitä lähdimme kävelemään.



Maisemat olivat huikeat, varsinkin kun pääsimme rannalle.



Sipi ja minä innostuimme kauheasti matalista rantavesistä ja pitkistä rannoista!



Oli niin ihanaa uida ja juosta vedessä  ̶  todella virkistävää pitkän autoilupäivän jälkeen.



Missään ei näkynyt muita ihmisiä, joten saimme rauhassa tutkia saarta.



Hiekkarannat ovat meidän mielestämme parhaita.



Illalla palasimme mökille ja teimme rannalle tulet. Oli aika rentouttavaa lämmitellä nuotion äärellä ja nauttia hiljaisuudesta.

Kun menimme mökkiin, oli jo pimeä ja aika kylmä. Minä menin heti pehmeälle sängylle ja nukahdin.

Seuraavana aamuna kävimme vielä tutkimassa Hailuodon läntistä osaa Marjaniemeä. Siellä oli tällaiset leveät pitkospuut ja (yllätys yllätys) vielä lisää hiekkarantaa. Juoksimme ja uimme ja purimme kaiken energiamme, ennen kuin matkamme jatkui kohti etelää.

Pohjois-Pohjanmaalla

Olemme jatkaneet matkaa Kuusamoon, eli Pohjois-Pohjanmaalle Lapin rajalle.
Tämä on tuttu paikka aiemmilta reissuilta, mutta mökki on ihan uusi.



Täällä on paljon mukavia ulkoilureittejä, sillä Karhunkierroksen hyvät reitit alkavat ihan tästä läheltä.
Muutenkin pohjoisessa on kivaa; olin nimittäin jo unohtanut miten hyvältä poronkakka maistuu.

Ensimmäisenä päivänä kävimme Konttaisen huipulla katsomassa maisemia ja kiersimme lyhyen Sinipyrstön pyrähdys -nimisen lenkin. Oli mukavaa.

 

Tietenkin kävimme myös uimassa järvessä. 

Eräänä toisena päivänä lähdimme käymään Lapin rajan toisella puolella Oulangan kansallispuistossa. Siellä on erittäin kaunis polku nimeltä Kanjonin kurkkaus. Maisemat olivat huikeat.



Emme menneet riippusiltaa pitkin, koska se olisi voinut olla liian vaativaa. Isäntäväki kävi sillan toisella puolella katsomassa maisemia ja me odottelimme.



Jyrkät rotkot pelottivat emäntää, mutta emme me menneet liian lähelle reunaa.



Olemme myös paistaneet makkaraa ja tietenkin saimme oman osamme.



Olemme myös patikoineet Ruka-tunturilla Pyhän jyssäys -nimisen polun. Oli aika sateista, mutta muuten mukavaa. Poroja ei ole näkynyt juuri muuten kuin auton ikkunasta. Sipin kanssa haukumme niille, jotta tajuavat pysyä kaukana meistä.

Minusta voisimme jäädä tänne asumaan, mutta luulen, että kotimatka alkaa pian.

Kolin huiputus

Matka jatkui Öölannista kodin ja Lahden kautta Kolille. Täällä meillä on ihana rauhallinen mökki, jossa on oma uimaranta Pielisellä. Olemme uineet monta kertaa ja isäntäväkikin on uinut rantasaunasta. 

Eilen teimme taas uuden hienon valloituksen, kun kävelimme Kolin huipulle. Lähdimme mökin pihasta suoraan vaellusreitille ja kiipesimme ensin Mäkrävaaralle ja sitten Paha-Kolille, Akka-Kolille ja viimeisenä Ukko-Kolille. Maisemat olivat aivan uskomattoman upeat. Minua ensin vähän väsytti tämä vaeltaminen, mutta oikeastaan on kiva ulkoilla ja retkeillä, kunhan ei tarvitse istua autossa. Selkänikin on vetreytynyt. 

Olimme aivan iloisina Ukko-Kolilla. Reitillä oli aika paljon ihmisiä ja muita koiria, mutta ei nyt ihan ruuhkaksi asti. Me kuljimme aivan kiltisti.

Tässä pidimme taukoa isännän kanssa. Tauot ovat tärkeitä, niin energiatasot palautuu ja jaksaa taas jatkaa matkaa.

Borgholmin linnan raunioilla

Tänään me lähdimme tutkimaan Öölannin nähtävyyksiä.
Kävimme ihailemassa Borgholmin linnan raunioita ja kuninkaallisten kesäpaikkaa Sollidenia. Emme tosin käyneet kummassakaan linnassa sisällä, mutta kävelimme ulkopuolella ja Sollidenissa pidimme kahvitauon.
Ennen sitä kävimme kuitenkin kävelyllä hienossa isossa tammimetsässä prinsessa Leonoren polulla. Polku kulki aivan rannan tuntumassa ja tietenkin halusimme käyttää tilaisuuden hyväksi ja pulahtaa suolaiseen mereen.

Metsälenkin jälkeen tutustuimme Borgholmin linnaan, mutta olimme jo niin poikki, ettemme jaksaneet kauheasti innostua siitä. Emme edes nähneet lehmiä, vaikka oikaisimme niiden laitumen poikki.

Päivä oli melko lämmin, joten meitä ei haitannut jäädä majapaikkaamme lepäilemään siksi aikaa kun isäntäväki kävi Kalmarissa hoitamassa asioita.
Illalla Sipi pääsi vielä emännän kanssa iltahölkälle Öölannin poluille, ja minä pienelle yksityiskävelylle iltahämärään.

Öölannissa

Tänään olemme taas matkustaneet Ruotsiin. Eilen illalla hyppäsimme laivaan ja aamulla heräsimme Ruotsissa. En olekaan ollut täällä pitkään aikaan.
Aamulla ensimmäiseksi pidimme ulkoilu- ja aamupalatauon, koska pitkän laivamatkan jälkeen se oli tarpeen. Aamukävelyn jälkeen minun turkistani löytyi kolme punkkia! Onneksi meillä on punkkipannat.
Tukholmasta jatkoimme matkaa etelää kohti. Pidimme pari lyhyempää jaloittelu- ja juomataukoa ja lisäksi yhden kunnon lenkkitauon Gamlebyssä. Gamlebyn Folkparkissa oli hauska trollipolku, jonka varressa oli kymmeniä erilaisia betonista tehtyjä trolliveistoksia. Ne oli aika hauskoja ja me tutkimme niitä iloisina.

Ulkoilun jälkeen matka jatkui Kalmariin. Kävimme tutustumassa Ironmanin kisapaikkaan ja tietenkin ottamassa muutaman kuvan.

Kalmarista ajoimme vielä Öölannin puolelle ja aiomme olla täällä muutaman yön. Majapaikkamme vaikuttaa ihan kivalle. Olen kyllä niin poikki matkustuspäivästä, että olen enimmäkseen nukkunut täällä tänäiltana. Huomenna uudet kujeet sitten.

Koirakisoissa turistina

Eilen minulla oli hauska päivä. Olin emännän kanssa Paimiossa seuraamassa tottelevaisuuden SM-kisoja. Minä olin tietenkin ihan turistina paikalla ja vain katselin muiden suorituksia. Se oli kyllä vaikuttavan näköistä, kun koirat tekivät kaiken, mitä käskettiin. Minä olin aivan äimänkäkenä, kun näin minkälaiset suoritukset ovat mahdollisia.
Käyttäydyin todella hyvin: olin rauhallinen enkä haukkunut tai häirinnyt ketään. Minusta oli mukava loikoilla nurmikolla ja seurata ihmisiä ja koiria.

Tapasin kisoissa myös veljeni Everin! Everillä oli mukana Justus, joka on myös vanha tuttuni. Ensimmäiseksi minä näytin pojille, kuka määrää. Justus oli kovin kiinnostunut minusta, joten jouduin ärähtämään sille vähän enemmän. Everi sen sijaan tietenkin kunnioitti minua, ja minä häntä.
Poseerasimme kameralla erään kiven päällä.

Kun lähdimme pois kisoista, menimme vielä käymään Urpon ja Kärsän luona. Pojat olivat olleet pihalla koko päivän, joten kun menimme sisälle juomaan kahvia, me koirat nukahdimme samantien reporankoina. Rauhallinen vierailu siis tällä kertaa!

Kovassa kunnossa

Minä olen jo tulossa vähän vanhaksi. En jaksa enää yhtä pitkiä lenkkejä kuin joskus aikaisemmin. Kaikkein parhaiten viihdyn oikeastaan oman pihalla, jossa voin vain istua ja fundeerata, tietenkin aina välillä torkkuen. Omalla pihalla aika ei koskaan käy pitkäksi: voin heitellä itselleni palloa, jahdata perhosia tai nuuhkia nurmikosta aina uusia jälkiä. Vaihtelua tuo myös se, että välillä siirryn auringosta varjoon ja sitten taas takaisin aurinkoon.

Toisinaan Sipi tulee seurakseni ulos ja silloin teemme usein jotain yhdessä. Useimmiten vain nuuhkimme, mutta melkein joka päivä innostumme myös painimaan. Minä en enää jaksa painia niin kauan tai rajusti kuin Sipi. Kivaa se painiminen silti vieläkin on, vaikka selkä on jäykkä eikä tassuissa ole voimaa entiseen malliin. Tänä aamuna sain taas kipulääkettä, koska olen ollut ajoittan vähän tavanomaista vaisumpi. Josko se sitten piristäisi.

Sipi sen sijaan on erinomaisessa kunnossa: toissapäivänä kun oli viileämpää hän kävi isännän kanssa 18 kilometrin juoksulenkillä. Matkan varrella Sipi kävi uimassa kolme kertaa ja näki sekä peuran että hirven! Loppupäivän ja seuraavankin hän ei kyllä unohtanut huilata, mutta myös palautui nopeasti tavanomaisia paniharjoituksiamme varten. Kyllä minäkin silloin joskus jaksoin hölkätä vaikka koko päivän, mutta nykyään nurmikko kutsuu polkua voimakkaammin.