sunnuntai 1. syyskuuta 2019

Kasvattajan leirillä

Tänä viikonloppuna pääsimme pitkästä aikaa kasvattajan leirille! Edellisestä kerrasta olikin ehtinyt kulua jo neljä vuotta.
Tällä kertaa leiri järjestettiin uudessa paikassa Lappeenrannan kupeessa. Paikka oli oikein kiva.



Ensimmäisenä kävimme katsastamassa lammen ja laiturin, mutta emme käyneet uimassa. Emäntä kävi sitten myöhemmin illalla saunassa ja uimassa.

Perjantaina illalla ei tapahtunut mitään kovin erikoista. Tutustuimme mökkiimme ja kävimme myös katsomassa paikkoja muuten, esimerkiksi grillikota on aina hyvä tutkia tarkkaan.



Leirillä oli paljon tuttuja koiria, mutta myös muutamia ihan uusia tuttavuuksia. Sipi tapasi poikansa Urhon, mutta mitään kovin syvällistä suhdetta heidän välilleen ei kehkeytynyt. Kumpikin taisi olla vähän ihmeissään kohtaamisesta.

Lauantaina oli vuorossa leikkimieliset tottelevaisuuskilpailut, joihin sekä minä että Sipi osallistuimme. Kisa meni ihan hyvin. Minä selvisin kaikesta muuten kunnialla, mutta esteen yli hyppäämisestä kieltäydyin. Mitä vikaa on siinä, että kiertää esteen? Minusta se on paljon järkevämpää.
Sipin kisat menivät paremmin kuin minun, mutta emme kumpikaan sijoittuneet pisteille. Hauska kokemus se oli kuitenkin!

Tottelevaisuuden jälkeen oli leirimätsärit. Sipi meni ensin kehään ja sai punaisen nauhan. Sipin jälkeen oli minun vuoroni ja sain myös punaisen nauhan! Kun oli punaisten vuoro mennä yhdessä, emäntä ei voinut viedä meitä molempia yhtä aikaa eikä apukäsiä löytynyt siihen hätään, niin päätettiin että vain minä osallistun ja Sipi luopuu paikastaan. Se oli hyvä päätös! Minun esiintyminen meni hyvin, siitä huolimatta että Sipi kiljui kentän laidalla kateellisena.
Tulin punaisten kolmanneksi ja sain kutsun BIS-kehään! BIS-kehässä olin jo tosi väsynyt esiintymään ja minulla oli kauhean kuumakin. Kuitenkin selvisin koko kilpailun toiseksi! Sain palkinnoksi hienon pokaalin ja repullisen herkkuja.


Näiden kisojen jälkeen meidän leiriviikonloppu päättyi ja lähdimme ajamaan kotiin. Kotona olimme vasta pimeällä, mutta ei se haitannut kun me muutenkin vain nukuimme autossa. Leiriviikonloput on aina niin väsyttäviä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti