Mehän olemme jo tottuneita leireilijöitä ja osasimme heti perille saavuttuamme ottaa tilan haltuun. Kävimme tekemässä tarpeemme tuttuihin paikkoihin ja haistelimme muiden koirien hajut samoista pusikoista kuin edellisilläkin kerroilla.
Perjantaina ei vielä tapahtunut kovin ihmeellisiä, paitsi että kävimme vähän nuotiolla haistelemassa makkaroita ja tervehtimässä ihmisiä.
Sipi poseerasi kuvassa siskonsa Kertun kanssa. Kumpi onkaan kumpi?
Lauantaina oli sitten tositoimien aika. Meidän kouluttajamme saapui ja piti meille hyvät treenit. Sipi sai taas harjoitella sitä iänikuista seuraamista. Tällä kertaa emännästä vihdoin alkoi tuntua sille, että Sipi saattaa jopa joskus oppia sen.
Minäkin sain opetusta takapään hallintaan, jotta en aina kiertäisi takakautta, kun pitää korjata perusasentoa. Tottapuhuen minä osaan jo kaiken, enkä viitsinyt näyttää sitä, ettei muille olisi tullut paha mieli.
Tapasin myös veljeni Daikin ja siskoni Oikun. Ne ovat kyllä niin kovia tyyppejä, että tällainen pieni menee ihan matalaksi. Minä taisin vähän nöyristellä niille, taisin mennä ihan selälleni maahan. Oli sen verran kuumottava tilanne.
Tässä esitän Daikille, että olen ihan vaaraton, enkä halua minkäänlaista eripuraa:
Olipas mukava leiri! Ensi vuonna uudestaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti