Eilen sunnuntaina vietin päivän mökkeillen Kustavissa. Mökki oli onneksi merenrannassa, joten pääsimme Sipin kanssa helposti hellettä pakoon meriveteen. Mukana oli myös kaverimme Nipsu, mutta hän ei paljon uinnista perusta. Minusta sen sijaan on kehkeytynyt varsinainen vesipeto. Lähin isännän perään uimaan ja kiersin lähellä rantaa ankkurissa olevan veneen. Matkaa tuli varmastikin 30 metriä!
Lisäksi kun isäntä oli toisen kerran uimassa päätin hypätä häntä pelastamaan. Hyppäsin laiturilta yhtään huolimatta siitä, että vedenpinta oli laituria lähes metrin alempana! Niinpä polskahdin kokonaan veden alle, mutta tokenin siitä välittömästi ja uin reippaasti isäntää vastaan. Temppuani pidettiin rohkeana, mutta minä en oikeastaan ajatellut mitään kun loikkasin. Olen oppinut että vesi kantaa ja kai se kantaa vaikka siihen ponnistaisi vähän korkeammaltakin.
Rannalla oli myös kuivunutta rakkolevää, jota oli kiva syödä kun se ritisi hampaissa ja maistui suolaiselta. Söin sitä vaikka kuinka ja paljon ja hain aina lisää pitkin rantoja vaikka minua käskettiin lopettamaan. Sipikin maistoi muutaman suikaleen.
Kun kyllästyin rakkolevän narskutteluun aloin härnäämään Nipsua, jonka sainkin ärisemään minulle muutamaan otteeseen oikein kunnolla. Siitä vain innostuin, kunnes isäntäväki joutui taas puuttumaan peliin.
Seuraavana päivänä olimme Sipin kanssa kaikesta uimisesta ja muusta mökkeilystä aivan poikki ja makasimme reporankana kodin viileällä lattialla. Onneksi välillä on arki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti