Painia uuden ystävän kanssa

Sain uuden ystävän tänään. Pihaamme ajoi musta saksanpaimenkoira Jasper, joka asuu Villan veljen Everin perheessä. Jasper on vielä ihan pieni, vasta 17-viikkoinen. 

Me kävimme ensin pienellä kävelylenkillä yhdessä ja sen jälkeen tulimme meidän takapihalle painimaan. Ensin meitä vähän jännitti puolin ja toisin, mutta sitten aloimme vaan painia ja riehua. Minusta oli kiva tutustua uuteen kaveriin ja aika hauskaa oli myös se, että kerrankin minä en ollut porukan nuorin. 

Lomareissu Ahvenanmaalle

Teimme pienen kesälomareissun Ahvenanmaalle. Minä olin siellä ensimmäistä kertaa, mutta tietenkin isäntäväki ja Sipi olivat käyneet siellä monta kertaa ennen minua. Ensimmäinen laivareissuni oli jännittävä, mutta onneksi olimme hytissä melkein koko ajan niin saatoimme rentoutua. Kävimme laivan kannella koiravessassa ja se oli myös hyvin mielenkiintoista.

Ahvenanmaalla meillä oli erään tien päässä keltainen lomamökki, jossa majoituimme. Isäntäväki nukkui yläkerrassa, ja Sipi ja minä alakerran nahkasohvalla. Reissupäivän jälkeen meitä väsytti jo.

Ahvenanmaalla on paljon kalliota ja kiviä. Tässä lepäilemme yhdessä, tai minä vähän lepään ja Sipin vuoro on vahtia. 

Hyppäsimme tietenkin temppukiven päälle, jotta pääsimme valokuvaan. 

Säät suosivat meitä - koko ajan paistoi aurinko ja oli ihanan lämmin. 

Päivisin teimme venereissuja lähistöllä oleviin upeisiin pieniin saariin, joissa ei ollut ketään muita. Saimme kuljeksia ilman kaulapantoja ja pulahtaa uimaan aina kun siltä tuntui. 

Veneessä minulla oli Bertta-tädin vanhat pelastusliivit, jotka olivat minulle aivan sopivat.

Me uimme monta kertaa. Merivesi maistui kyllä minusta vähän oudolle. 

Painimme ja riehuimme myös lähes koko ajan, kunnes väsähdimme ja otimme hieman taukoa. 

Saarista löytyi paljon tutkittavaa ja minä teinkin usein omia tutkimusretkiä sillä välin kun muut lepäsivät. Löysin jännittäviä luita ja kuolleita lintuja ja kaloja. Niitä ei kai olisi saanut syödä, mutta kerkesin vähän maistella ennen kuin kukaan huomasi. 

Isäntäväki kokkaili itselleen eväitä ja meillekin oli ruuat mukana. Tässä me otamme pienet ruokalevot.

Väsymys yllätti Sipin ja hän nukahti mättäälle.

Sipikin teki löytöjä: eräästä saaresta löytyi vanha koripallo, josta tuli Sipin suosikki. En saanut leikkiä sillä ollenkaan, siitä Sipi piti huolen. Se otettiin mukaan saaresta, isäntäväki halusi kai pitää saariston siistinä. Eräästä toisesta saaresta löytyi vesisuksi! Sekin otettiin mukaan ja vietiin roskikseen.

Menimme takaisin mökille vasta illalla. Olin niin poikki, etten edes välittänyt vaikka ihmiset menivät rantasaunaan ja me jäimme Sipin kanssa kahdestaan mökkiin. 

Näiden muutaman päivän kokemuksella voin suositella Ahvenanmaata lomakohteeksi kenelle tahansa koiralle. 

Koirahotellissa ensimmäistä kertaa

Olin viime viikolla ensimmäistä kertaa koirahotellissa. Sipi on ollut siellä monta kertaa aiemmin, joten hänelle se oli tuttu paikka. 

Minusta siellä oli ihan mukavaa. Saimme oman kopin, jossa vietimme aikaa. Siellä oli myös meidän pedit, jotka tulivat kotoa mukaan. Saimme tuttua ruokaa joka päivä kahdesti, kuten kotonakin, ja meitä vietiin lenkille monta kertaa joka päivä. 

Minä hurmasin kaikki hoitajat ja viihdyin mainiosti. Sipi oli vähän stressaantunut, mutta ei pahasti. 

Nämä neljä päivää hoitolassa vahvistivat sen, minkä olen tiennyt jo pitkään: minun elämäni tärkein asia on Sipi. Olen hyvin kiintynyt Sipiin, enkä oikeastaan tarvitse ketään muuta. Isäntäväki on siitä kiva olla olemassa, että ne antavat meille ruokaa ja hoitavat meitä, mutta muuhun en heitä tarvitse. Riittää, että saan olla Sipin kanssa, niin minun elämässäni on kaikki hyvin. 

Kesäpäiviä ja kesäretkiä

Kaikki sanovat, että tämä kesä on ollut tosi kuuma. Tämä on minun ensimmäinen kesäni, joten en osaa oikein sanoa onko lämpimämpää kuin yleensä. Ainakin olemme käyneet uimassa tosi monta kertaa ja se on mukavaa. Se viilentää kivasti turkkia ja lisäksi uiminen on tosi hauskaa. 

Olemme myös ulkoilleet paljon, kuumuudesta huolimatta. Käymme aaamupäivällä tai myöhemmin illalla lenkillä, jotta vältämme kaikista kuumimmat tunnit. 

Tässä olimme Urpon ja Kärsän kanssa Paimion hiekkakuopilla. Siellä Sipi ja minä emme olleet ennen käyneet. Se oli hieno kyllä paikka, vaikka emme saaneet uida siellä lainkaan. Menemme sinne varmaan joskus syksyllä uudestaan, kun on viileämpää.

Haunisten altaalla sen sijaan saa uida ja totisesti uimmekin! Vesi on kyllä tosi lämmintä siellä nyt, mutta kyllä märkä turkki silti aina virkistää. Minä pulahdan aina kokonaan, niin että olen kaulaa myöten veden pinnan alla.

 Eilen kävimme Salossa Vaisakon luontopolulla. Urpo ja Kärsä olivat mukana. Tosi kiva reitti oli. En ollut ennen käynyt siellä, mutta muille se oli tuttu paikka. Ainoat miinukset tulivat siitä, ettemme päässeet uimaan kertaakaan ja lenkin jälkeen meistä löytyi yhteensä yli 10 punkkia.