Kävimme viikonloppuna Hangossa Manner-Suomen eteläisimmässä kärjessä. Tässä kuvassa näette kaulapantani viimeistä kertaa.
Kävi nimittäin sellainen juttu, että isäntäväki päästi meidät hetkeksi remmistä irti leikkimään, ja juuri sillä hetkellä bongasimme rusakon. Lähdimme tietysti sen perään ja minun karkuretkeni kesti vähän pidempään kuin Sipin. Tulin takaisin heti kun ehdin, mutta olin hukannut matkalla kaulapannan.
Se panta hiukan harmitti, mutta enemmän emäntää huoletti se, että kun tulin takaisin niin pissassani oli verta. Ihmiset tietysti luulivat, että olen loukannut jonkun sisäelimen tai jotain, mutta koska käyttäydyin muuten ihan normaalisti eikä minulla ollut mitään kipuja, he eivät lähteneet sentään viemään minua eläinlääkärille.
Emäntä soitti kasvattajalleni, joka kertoi, että joskus jos koirat juoksevat itsensä maitohapoille, voi käydä niin että pissassa on verta. Minä palauduin juoksulenkistä nopeasti eikä verta tullut kuin yhden kerran, joten ei ole mitään hätää. Minä olen täysin kunnossa jo.
Harmi vaan sitä pantaa; se oli Villan vanha 9-vuotislahjapanta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti