Kevättalven kuvia

Tässä vähän kuvia viime viikoilta.

Minulla on alkanut juoksut, ja sen takia olen ollut vähän väsynyt ja poissaoleva. En oikein jaksaisi tehdä mitään ja ärsyttää pitää housuja. Olenkin kahtena yönä repinyt juoksuhousut, koska ne on vaan niin hankalat jalassa.

Kävimme Sipin kanssa Ramsholmenissa tutkimassa, joko kevät on alkanut. Aika keväistä siellä oli! Etelärinteestä lumet olivat jo sulaneet.

Yhtenä toisena päivänä kävimme Dagmarin lähteellä. Sää oli kurja, mutta teimme hyvän lenkin silti. Tässä istumme pöydän ääressä ja mietimme, missä tarjoilut viipyvät.

Olen käynyt myös privaattilenkillä ilman Sipiä. Joskus on kivaa vaan mennä eteenpäin kovaa vauhtia, eikä nuuhkia niin paljon kaikkea. Sipi haluaa tutkia enemmän kaikkia hajuja ja minä haluan vaan paahtaa eteenpäin vauhdilla. 

Sipin eläinlääkärireissu

Sipillä on ollut pidemmän aikaa selässä ja jaloissa kipuja. Hänellä ei ole virallista diagnoosia, mutta tassuissa on luultavasti nivelrikkoa ja selässä spondyloosia. 

Joskus Sipille on annettu kipulääkkeitä, jos esimerkiksi ulkona on ollut tosi liukasta ja olemme joutuneet kävelemään varovasti jäistä tietä pitkin. Silloin tulee helposti kaikenlaisia kipuja kun joutuu jännittämään outoja lihaksia ja kävelemään eri asennossa kuin yleensä. 

Kasvattaja kuitenkin suositteli Sipille kipupiikkiä, joka on pitkäkestoinen lääkitys. Niinpä Sipi kävi eläinlääkärillä nopean reissun ja sai niskaan piikin. 

Tässä kuvassa Sipi odottaa vuoroaan vastaanotolla. Tutkimushuoneesta kuului mielenkiintoisia ääniä ja Sipiä taisi vähän jännittää, mitä on luvassa. Korvat ovat siksi kuunteluasennossa.

Ennen lääkitystä Sipi kävi punnittavana. Uskokaa tai älkää, Sipille on tullut viime syksyn jälkeen 4 kiloa lisää painoa! Se johtuu siitä, että vatsa toimii nyt normaalisti, eikä Sipi ole ripuloinut yhtenään, niin kuin syksyllä. Eläinlääkäri sanoi, ettei Sipillä ole yhtään liikaa painoa vielä, mutta nyt pitää olla tarkkana, ettei vaan kerry ylimääräistä. Se ei tee hyvää jo ennestään kipeälle selälle ja jaloille. 32 kiloa on riittävä paino valkkarinartulle, enempää ei tarvitse tulla.

Viikko hotellissa

Isäntäväellä oli jotain menoja, joten Sipi ja minä lähdimme koirahoitolaan. Olemme olleet samassa hoitolassa jo monta kertaa aiemmin, joten paikka ja tavat olivat tuttuja. 

Saimme oman karsinan ja sinne vietiin meidän kotoa tutut pedit. Saimme kotoa mukaan omat ruokamme, joten kaikki meni aivan hyvin. 

Siellä oli uusi hoitaja, jonka Sipi omi heti itselleen. Minä en saanut mennä sen uuden hoitajan lähelle, Sipi piti siitä huolen. Ei se haitannut, minä en välitä Sipin provosoinnista. 

Kyllä meitä kuitenkin ilahdutti, kun eräänä iltapäivänä isäntä tuli hakemaan meidät kotiin. Auton takaluukku oli auki, joten hyppäsimme sinne suoraa päätä ja tilasimme kyydin kotiin. 

Talvilomailemassa

Viime vuonna olimme talvilomalla Vierumäellä, ja koska se oli niin onnistunut loma, päätimme lähteä samaan paikkaan uudestaan. Olimme jopa samassa isossa mökissä. 

Mökillä pääsimme sohvalle, koska siihen oli levitetty meidän iso peitto ja matto. Minä otin sohvalisenssistä kaiken irti ja olin sohvalla todella paljon. Sipi tykkäsi myös olla sohvalla, mutta mieluiten mahdollisimman kaukana minusta. 

Vierumäen hotellin pihalla on iso Tahko Pihkalan patsas, jota minä aluksi pelkäsin. Se näytti todella epäilyttävälle. Mutta sitten huomasin, että se on täysin vaaraton ja suostuin patsaan kanssa samaan kuvaan. 

Kävimme harjuilla kävelyllä joka päivä ja se oli aivan ihanaa. Sain olla vapaana aika paljon, mitä ei tapahdu kotiseuduilla koskaan. Tottelin koko ajan ja pidin isäntäväkeä silmällä. En lähtenyt kertaakaan huitelemaan omille teilleni.

Emäntä kirjoitti Sipin nimen hankeen muistoksi.

Yhtenä iltana sohvalla oli ruuhkaa ja Sipi joutui olemaan näin lähellä minua. Hänen takajalkansa osui minua silmään, mutta ei se haitannut minua.

Olipa mukava loma! Ehkä tulemme tänne joskus vielä uudestaan.