Makkarajärven lenkki

Tänään emäntä vei meidät Hervannan taakse Makkarajärvelle päivälenkille. Alkumatka meni ihan hyvin, mutta sitten pääsimme vauhtiin, eikä painista ja takaa-ajosta meinannut tulla loppua ollenkaan.

Sipi huusi korvaani, että nyt mennään!

Laitoin hänet matalaksi.

"I believe I can fly..."

"... I believe I can cross the sky."

Sipin yritys oli kova, mutta ei se päässyt ilmaan.

Painin jälkeen tungeksimme juomapaikalla, vaikka rantaviivaa oli vaikka kuinka pitkästi.

Minulle riitti, pitäköön kakara juomapaikkansa.

Juomatauon jälkeen takaa-ajo jatkui...

...ja jatkui...

...kunnes emäntä käski meidän lopettaa.

Sipi halusi mennä juomaan taas.

Allekirjoittanut keskittyi olemaan kaunis.

Lopuksi emme jaksaneet muuta kuin kävellä rinnakkain polkua pitkin. 

Uimakoulussa

Pari viikkoa sitten kävimme uimakoulussa, tai oikeastaan vaan tutustumassa sellaiseen. Emäntä löysi netistä Tampereen koirauinti -nimisen yrityksen, jonka allas on Nokian puolella Tamperetta. Ensin kävimme tietysti toimittamassa tarpeemme pikku lenkillä ja sitten nousimme autoon. Matka uimalaan ei kestänyt kauaa.

Uimahallissa altaaseen mennään aina suihkun kautta. Pestäväksi joutuivat ainakin massu ja tassut, runsaan veden ja koirasampoon kanssa. Sitten päälle puettiin pelastusliivit sillä ne pitävät takapään paremmin pinnalla.

Altaaseen mentiin kuvioidulla kumilla päällystettyä ramppia pitkin. Se oli niin uutta ja outoa, että emme kumpikaan meinanneet ensin uskaltautua veteen - ei edes tennispallojen perään. Tämä oli tietysti hiukan noloa minulle, joka olen sivumennen sanoen varsinainen vesipeto.

Mutta eipä aikaakaan kun olimme jo molemmat vedessä. Ensikastautumisen jälkeen rampilta lähdettiin pitkällä loikalla pallojen perään! Vesi oli mukavan lämmintä. Isäntä pääsi kiertämään allasta pallo kädessään, ja houkutteli näin meidät uimaan monta kierrosta kovaa vauhtia.

Onneksi palloja oli useampia, niin meille ei tullut riitaa. Molempien suuhun mahtuu muuten todistetusti kaksi tennispalloa. Tässä Sipi näyttää, että on vihdoin oppinut uimaan ilman että itse roiskuttaa etutassuilla vettä korviinsa. Minä olen silti nopeampi uimari!

Puolen tunnin uinnin jälkeen meidät vielä huuhdottiin ja kuivattiin kuin kuninkaalliset kylpylässä. Kotiin päästyämme olimme aika puhki. Hyvä allastreeni siis tulevaa avovesikautta ajatellen!

Poseeraus

Isäntä vei meidät tänään lenkille Santaharjulle, jossa on BMX-temppupyöräilyyn tarkoitettu rata. Mekin kävimme vähän testailemassa sitä, tai siis hyppäsimme tämän aloitushyppyrin päälle. Isäntä otti meistä kuvan, kun kelikin oli niin nätti.

Tampere tutuksi

Kävimme tänään tutustumassa Pyynikkiin. Olemme toki olleet siellä aikaisemminkin monta kertaa, mutta aina löytyy uusia nurkkia. Siellä on paljon polkuja, joita emme ole vielä tutkineet. 

Meitä leikitytti koko ajan alkumatkasta. Olisimme halunneet painia uimarannalla, Pyynikin kesäteatterilla ja harjujen poluilla. Koska kytkettynä painiminen on kiellettyä, eikä meitä voinut päästää irti, jouduimme kärvistelemään. 

Viimein saavuimme eräälle puoliksi aidatulle hiekkakentälle, jossa voimme olla hetken aikaa vapaina. Ja sitten alkoi paini. 

Minä esitin kalaa ja Sipi oli ihmeissään.

Pystypaini on aina kivaa kun on samankokoinen painikaveri.

Kaulakarvoissa roikkuminen on minusta erityisen kivaa.

Hymyilin Sipille.

 Sitten jatkoimme lenkkiä Pyhäjärven rantoja pitkin. Tulimme Varalan urheiluopistolle, josta ainoa reitti on portaat ylös.

Kiipesimme nämä portaat ylös ihan leikiten. 

Näköalapaikalla poseerasimme kameralle.

Pyynikin näkötornilla emäntä otti kahvin ja munkin, me odottelimme sillä aikaa syrjemmässä. Eräs päiväkotiporukka meni ohi ja kaikki lapset huusivat: "Katsokaa noita söpöjä koiria!"

Kesän ensimmäinen lomareissu

Tänä kesänä aloitimme lomailun ajoissa. Lähdimme jo toukokuun alussa Vierumäelle mökkeilemään.
Menomatkalla kävimme ensin Lahdessa, jonne tuli paljon ihmisiä. Ilmassa tuoksui kahvi ja kakku. Tapasimme pikaisesti myös Miska-koiran, josta olemmekin kuulleet paljon juttuja.

Kun pääsimme Vierumäelle, minä päätin ensitöikseni ottaa torkut.

Sipi ei malttanut nukkua, vaan keräsi lähelleen leluja ja ryhtyi vartioimaan niitä.

Herättyäni hauskuutin emäntää tekemällä hassuja ilmeitä.

Yöllä Sipi hiipi isäntäväen makuuhuoneeseen, vaikka se on kiellettyä. No, mikäs minä olen tuomitsemaan, kun itse menin ilman lupaa sohvalle. Jäimme molemmat kiinni tekosistamme, ja olimme noloina. Aina kannattaa kuitenkin yrittää.

Seuraavana päivänä mökille saapuivat Urpo ja Kärsä. Lähdimme käymään luontopolulla. Ihmiset tekivät nuotion ja paistoivat makkaraa. Saimme mekin onneksi pienet makkaranpalaset.

Sipiä nauratti vaan.

Urpo ja Kärsä haistelivat ilmassa leijuvia hyviä ruokien tuoksuja. 

Minä en jaksanut enää vahtia, joten päivystysvuoro siirtyi Sipille. 

Urpo oli sitä mieltä, että makkaraa on ehdottomasti saatava lisää. 

Nuotio alkoi hiipua ja oli aika lähteä takaisin mökille.

Seuraavana päivänä ulkoilimme paljon. Sää oli sateinen, mutta ei se meitä haitannut. Minä kävin jopa uimassa, kun isäntä heitti veteen kepin. Vesi oli aika lämmintä. Tai siis en ehtinyt tunnustella, ajattelin vaan sitä keppiä.

Viimeisenä iltana isäntäväki heltyi ja päästi minut sohvalle. Voi että, he eivät tajunneet, että olin nukkunut siinä joka yö. Tein oloni heti mukavaksi hyvin tottuneesti. 

Aamulla ennen lähtöä Sipikin tuli sohvalle kokeilemaan, miltä se tuntuu. Hyvin mahduimme siihen kahdestaan, vaikka kyllä minä meinasin lähteä kun näin että Sipi lähestyy. 

Vappuhulinaa

Vappuna matkustimme Kankaanpäähän. Sinne tulivat myös Urpo ja Kärsä sekä muutama ihminen.

Koitin ottaa päivätorkkuja pehmeällä matolla toipuakseni matkustamisen rasituksista, mutta Kärsä halusi tulla ihan minun viereeni. 

Se tuntui aluksi aika kauhealle ajatukselle, mutta päätin etten anna sen häiritä. 

Heräsin ihan pöllämystyneenä. Kärsä tuijotti minua. 

Urpon mielestä paras nukkumapaikka oli emännän sängyssä, mieluiten tyynyllä. 

Sipi meni aina tilaisuuden tullen lymyilemään pöydän alle. Siellä oli hyvä rauhoittua.

Rauhasta ei ollut tietoakaan, kun lähdimme metsään ulkoilemaan. Me koitimme Sipin kanssa saada Kärsää kiinni, mutta emme onnistuneet siinä kovin hyvin. Se on niin vikkelä poika.

Urpo nautti juoksemisesta!

Loppumatkasta jättäydyimme muista jälkeen ja kävelimme rauhallisemmin. 

Teimme myös malttiharjoituksen. Isäntä jätti meidät tänne kauas, mutta Sipi ei oikein malttanut olla maassa vaan nousi puoleenväliin istumaan. Hyvin se harjoitus lopulta kuitenkin meni. 

Painiossa paimimassa

Olimme viime viikonloppuna viettämässä laatuaikaa ystäviemme Urpon ja Kärsän kanssa. Heti kun saavuimme pihaan, alkoi armoton Kärsän kuritus. Minä en vaan voi sietää sitä poukkoilevaa pentua, se on pakko yrittää laittaa kuriin.

Urpo ei kauheasti välitä meistä muista, sen sijaan hän kiertää tarkistamassa kaikki kuusenjuuret ja pusikot, ettei siellä vaan lymyile lintuja. Välillä se tulee katsomaan, miten Kärsä pärjää, mutta ei viitsi osallistua painiin.

Sipin mielestä on kiva kuolata Kärsä aivan märäksi ja sen jälkeen pyörittää sitä mullassa ja hiekassa. 

Lopulta maltoimme pysähtyä kivelle poseeraamaan. Sipi oli taas ihan poikki ja roikotti kieltään.

Kerjäämisen jatkokurssi

Olen käynyt tänä keväänä kerjäämisen jatkokurssia. Kurssi on intensiivikurssi, ja se on jatkoa aiemmin suorittamalleni kerjäämisen peruskurssille. Peruskurssi meni minulta vähän penkin alle, koska en ole ollut kovin kiinnostunut kerjäämisestä aiemmin. Nyt jatkokursilla olen oppinut vähän paremmaksi ja tietysti olen opettanut näitä taitoja myös Sipille vaivihkaa.

Kurssilla olemme opiskelleet mm. kerjäämistä olohuoneessa tv:n katselun ohessa, kerjäämistä keittiössä sekä kerjäämistä leikin lomassa. Teemme inspiroivia harjoituksia ja etsimme omaa tapaamme kerjätä. Opimme, mitä kannattaa kerjätä milläkin tavalla. Esimerkiksi juustovoileipää voi kerjätä eri tavalla keittössä kuin popcorneja olohuoneessa. Opettelemme myös erilaisia tekniikoita. Minä olen huomannut olevani aika hyvä tekemään vetoavia katseita ja sääliä herättäviä huokailuja. Sipi on joskus kokeillut kuolaamista, mutta siitä isäntäväki ei tunnu tykkäävän yhtään.

Kurssilla on ollut paljon käytännönläheistä harjoittelua aidoissa tilanteissa sekä pari luentoa. Luennoilla olemme saaneet pohtia kahta tärkeää kysymystä:
- Mitä juuri minun kannattaa kerjätä ja
- Miten pääsen tavoitteeseeni tehokkaasti.

Sipi ja Paavo

Sipi kävi viime viikolla "pikkuserkkumme" Paavon kanssa lenkillä Hallilassa. Emäntä törmäsi Paavoon sattumalta toissaviikolla ja kun kävi ilmi, että Paavo on saman kasvattajan pentuja, piti tietenkin järjestää treffit. Minä en lähtenyt mukaan tällä kertaa, koska me Sipin kanssa usein liittoudumme kaksi yhtä vastaan, eikä se olisi ollut reilua pientä Paavoa kohtaan. Paavohan täytti juuri vasta tasan vuoden, joten emme viitsi vielä pelotella häntä liikaa.

Sipin ja Paavon kohtaaminen sujui mukavasti. Ensin alkoi takaa-ajo, Sipi jahtasi Paavoa haukkuen ajohaukkua, mutta pian jo haisteltiin hännänalusia. Kaikki sujui hyvin! Paavolla oli sama tapa kuin meillä, että hän hyppäsi isojen kivien päälle. Ja niinpä Sipi ja Paavo kävivät lenkillä kaikkien isojen kivien päällä yhdessä.

Olen iloinen, että Sipillä on muitakin kavereita kuin minä, koska en minä aina jaksa viihdyttää sitä.

Pääsiäisenvietossa

Tänä vuonna vietimme pääsiäistä Lahdessa. Siellä oli vielä vähän lunta, mikä oli tietysti mukavaa.
Olimme paljon ulkona pihalla kun ihmiset tekivät pihatöitä. Me autoimme parhaamme mukaan karsimaan keppejä pienemmiksi ja siirtelemällä niitä.

Saimme tällaisen paksun puunpalasen, josta Sipi tykkäsi paljon. 

Minäkin olin ahkerana keppien kimpussa.

Lenkilläkin leikimme kepeillä, eikä meille tullut niistä riitaa. Metsässä niitä onneksi oli riittävästi.

Ja tietenkin nuolimme jugurttiastiat aamulla, sehän kuuluu rutiineihin Lahdessa. 

Pääsiäisenä ihmiset söivät tietenkin lammasta ja me saimme lampaan luun. Se jaettiin sahalla kahteen yhtä suureen osaan, jotta saimme molemmat siitä yhtä paljon iloa. Voi veljet se oli hyvää!